Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Lariza, 03.10.2007 20:25
Katsottu 1362 kertaa
Vedin harteilleni kylmän viitan jätin tutun tien ja käännyin tienrististä tuuleen Astuin tummalle taipaleelle jolla tyhjät talot tien kahden puolen katsoivat kohti kuuntelin sydän lyömättömänä kun tuntematon tuuli puhui ylitseni Viimein yön musta haalistui ja viitta, jonka viileyteen suojauduin oli enää pisaroivaa kastetta ja äkkiä oli valo tässä ja vehreys tien päässä ja sydän sykähti eloon.