Kirjoitukset

Saturnus 0,69 g/cm3

Cloverfield, 12.03.2008 9:55
Katsottu 1438 kertaa

23.5.2024 Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinto, NASA Houston, Yhdysvallat ************************************ -Sir, viime kesänä lähettämämme satelliitti ELIAS23 on hetki sitten havainnut uskomattoman suuren kohteen Maan kiertoradalla, mutta tämä kohde liikkuu Maata vastakkaiseen suuntaan. Uskomme että kohdetta ympäröi asteroidivyö, niinkuin joillain aurinkokuntamme planeetoista, koska yksi luotaimistamme, 89ESE, on tuhoutunut tämän kohteen läheisyydessä. ELIAS23 ei voitu asentaa kovin hyvää kameraa pitkän matkansa vuoksi joten emme voi kuvata kohdetta kovin selvästi mutta kohde muistuttaa hyvin paljon planeetta Saturnusta, mutta tämä ei voi mitenkään olla Saturnus sillä tämä liikkuu liian nopeasti. -Tiedättekö onko kohteessa mahdollisesti jonkinnäköistä elämää? -Emme usko että siellä elämää on, sir, kuva paljastaa sen että se on kaasupallo sillä se hehkuu kamerassa. -Ettekö voi lähettää uutta, tai jotain toista satelliittia tutkimaan kohdetta ja ottamaan tarkempia kuvia? -Sir, emme ehdi, jos kohde ei muuta kurssiaan, tai jotain muuta ihmeellistä ei tapahdu, se osuu Maahan neljän vuoden sisällä. Noin 4 vuotta myöhemmin Lontoo, Englanti ********************* -Mitä pidemmälle kevät etenee, sitä kylmempi tuntuu olevan. Taivas on ollut pilvien peitossa jo viikkoja, Peter sanoi ja nosti takinkauluksen poskien punoittaessa kalpealla iholla. -Niinpä, onkohan tämä sitä ilmastonmuutosta mistä paasattiin 2000-luvun alkupuolella, mitä luulet? Earl ihmetteli. -En usko, mutta kun Alice ja Paige tulee niin mennään kyllä ostoksille, tarvitsen lämpimämmän takin, ja sitten kahville. -Passaa minulle, Earl sanoi ja puhalsi lämmintä ilmaa lapasiinsa hypähdellen hiukan samalla. Hiukan myöhemmin Paige ja Alice saapuivat jolloin kaikki neljä suunnistivat vaatekauppaan mistä Peter osti lampaannahasta tehdyn villatakin. Tämän jälkeen he asettuivat Victoria Streetin varrelle pieneen kahvilaan joka oli täynnä ihmisiä. -Työpaikallani on pitkin kuukausia puhuttu jotain rajusta ilmastonmuutoksesta joka syöksee meidät perikatoon alle vuodessa, Alice sanoi hörpättyään earl grey teetään. -Jep ja toinen huhu kaduilla on että tämä on avaruusolentojen tekosia, hahhah, Earl naurahti. -Naurettavaa, ilmastonmuutos tämä toki on, se on ilmiselvää, mutta ei tämä meitä tapa. Ihminen sopeutuu, joskin hitaasti, mutta sopeutuu joka tapauksessa, Peter luennoi. -Hei, kaverit, on aamu ja lauantai, ei nyt murehdita tästä taas, alan jo kyllästyä, Paige sanoi asettaessaan punertavia hiuksiaan ponnarille. -Olet oikeassa, puhutaan jostain muusta. Alice, ensi viikolla, torstaina, on ensimmäinen hääpäivämme, varasin edestakaisin-lentoliput Saksaan siksi päiväksi, Earl mainitsi. -Ihana olet, kulta, rakastan sinua, Alice sanoi ja antoi Earlille suukon. -Öö, ensi viikolla pitäisi myös muuten tulla se työauto meille, Earl, se Volkswagen, jätät sitten tarpeeksi rahaa yrityksen tilille että voin maksaa sen kun se tulee. Se saapuu satamaan samana päivänä kun olet poissa, Peter sanoi. -Tosiaan, jätän joo kyllä joo ehdottomasti joo sitä rahaa... Earl sanoi merkiten asian kännykkänsä kalenteriin. -Kauanko se teidän korjauspalvelu on ollut pystyssä muuten? Paige kysyi kiinnostuksesta samalla kun teestä tuleva höyry huurrutti silmälasien linssit. -Suunnilleen kolme vuottako se on pystyssä ollut? Peter sanoi katsoen kysyvästi Earlia. -Suunnilleen kolme vuotta joo. Ei se paras yritys ole, mutta kyllä se tuottanut on. -Katsokaa ulos! joku mies kahvilassa huusi osoittaen sormellaan kahvilan isoista ikkunoista ulos. Koko kahvila käntyi katsomaan ikkunoista, jotkut nousivat seisomaan nähdäkseen paremmin. Nyrkin kokoisia ruskeita kiviä putoili taivaalta kuin vettä vesisateella. Ulkona olevat ihmiset pyrkivät suojaan kestävien katosten alle ja rakennusten sisälle. Murikat pamahtelivat autojen ikkunoista sisälle ja koettelivat joitakin kadunvarteen pystytettyjä myyntikojuja. Kuului poksahteluja kun murikat osuivat maahan. Ihmiset kuiskuttelivat keskenään ulkona tapahtuvasta kivisateesta ja jotkut katsoivat hiljaisina. Peter käveli varoen ovesta ulos ja nappasi nopeasti lähelle ovea pudonneen punertavanruskean kiven ja palasi pikaisesti sisälle. -Se ei ole kivi, tämä painaa liikaa ollakseen tavallinen kivi verrattuna kokoon, Peter sanoi kokeillen murikan painoa heiluttumalla kättään ylös ja alas pienin liikkein. -Mitä tarkoitat? Earl kysyi. Alicella ja Paigella oli hiukan pelokkaat ilmeet kun he katsoivat murikkaa. -Tämä murikka, tämä on palanen asteroidia, niinkuin nuo muutkin tuolla ulkona. Samassa taivaalta kuului maahan asti kuuluva poksahdus. Peter ja Earl ja muutama muu juoksivat ulos pienen katoksen alle katsomaan taivaalle. Pilvissä oli kuin suurien luotien tekemiä reikiä. Pilvien peitosta ilmestyi kerrostalon kokoinen asteroidin palanen joka punaisena hehkuen putosi hitaasti kohti maata. Kuului kiljuntaa ja kaduilla näkyi kauhuissaan juoksevia ihmisiä kivisateesta huolimatta. Asteroidin osuessa toiselle puolelle kaupunkia, kuului jyrähdys ja maa tärähti ja kaikki kahvilassa olleet kaatuivat. -Lähdetään autolle, se on parkkihallissa, sinne ei pikkukivet pääse putoilemaan, Earl sanoi kaikille kolmelle ottaen vaimonsa kädestä kiinni. He juoksivat kivisateessa saaden kolhuja. Lyhyen juoksumatkan päästä he olivat parkkihallilla, siellä oli muitakin ihmisiä suojassa. -Suotta sinne autolle mennään. Ollaan tässä muiden ihmisten kanssa ja odotellaan josko kivisade loppuisi, Earl sanoi ja tämän sanottuaan kivisade yhtäkkiä loppuikin. -Earl, oletko ennustaja? Peter kysyi hiukan naurahtaen. Alice roikkui Earlin kädessä kiinni ja Paige seisoi Peterin takan heidän mennessä suojan alta pois taivasalle. -Katsokaa pilviä, ne erkanevat, Paige sanoi osoittaen taakse. Moni ihminen oli uskaltautunut ulos rakennuksista kaduille katsomaan taivasta. Pilvet erkanivat hitaasti. Kaupunki oli kärsinyt pahasti kivisateen takia. Teissä oli kuoppia ja rakennuksissa reikiä. Lasia oli lennellyt tielle ikkunoiden särkyessä. Kaupunki oli muute hiljainen mutta jossain kauempana kuului auton varashälytin ja yksittäisten ihmiset hiljaista puhetta. Pilvien hajaannuttua sinisellä taivaalla näkyi kymmeniä kertoja kuuta suurempi ja kauniimpi ilmestys. -Onko se...? Paige aloitti -On se, Peter sanoi varmana. -Niin mikä? Earl kysyi. -No sillä on seitsemän rengasta ympärillään, niinkuin näet, Peter vastasi. -Eihän se voi mitenkään olla... Täysin mahdotonta... Alice sanoi uskomatta silmiään. -Uskokaa jo, se on Saturnus. Hiljaisena ja kauniina Saturnus näkyi taivaalla meteorirenkaidensa kera nyt ympäri vuorokauden koonsa vuoksi. Silloin tällöin joitain asteroideja tipahteli vuosien varrella maahan, mutta niitä vakavampia ongelmia ei tapahtunut. Saturnus oli kuin Maapallon toinen kuu, vain monia, monia kymmeniä kertoja Maapalloa suurempi ja se pysyi aina vain yhdellä puolella. Loppu______________________________________________________________________ Kirjoittanut: Mikko M. © 2007 tsekatkaa profiili

Kommentit