Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Butterfly, 30.10.2009 17:36
Katsottu 1467 kertaa
Sininen suru koskettaa sidottuja silmiäni, ompelee suuni kiinni teräslangalla. Keltainen kuningatar vangitsee sanat linnaansa, pitää vankinaan ja lähettää mestattavaksi. Valkoinen vapauttaja voittaa kansan puolelleen, ja armahtaa surkean häkkilinnun, joka laulaa sateenkaariäänellään maailman paremmaksi. Silloin minun on pakko olla hetki hiljaa.
-:-, 24.02.2010 0:51
Odotin keltaisen jälkeen punaista, petyin ensin, mutta sitten huomasin valkoisen olevan luovempi ratkaisu... - Aina ei pidä antaa ihmisille sitä, mitä he ensimmäisenä odottaa :D - Pidin myös rytmimuutoksesta lopussa, sa siitä miten päätit runon hiljaisuuteen... Tunnelma jäi tavallaan leijumaan, eli vaikka runo loppui, fiilarit jäi!