Kirjoitukset

Total: Arganlos | Osa 1

Akhilleus, 04.02.2010 14:50
Katsottu 95 kertaa

Tuuli ja kylmyys piiskasivat armottomasti Arganlosin kehoa, hänen syöksyessä maahan kuin ohjus. Hän piti siipiään tiukasti kiinni selässään vähentäen ilman vastusta. Tiheä lumipyry ei haitannut hänen näköään. Hän näki tarpeeksi hyvin, jotta tiesi mihin laskeutuisi.
Luminen pikkukylä tuli pilvien alta näkyviin. Hän laskeutuisi vuorten keskellä sijaitsevan kylän jäisen järven rannalle. Lumimyrsky mahdollisti sen ettei häntä huomattaisi.
Vähän ennen törmäystä Arganlos levitti siipensä levälleen. Hän räpäytti muutaman kerran siipiään hidastaakseen vauhtiaan. Kinokset levisivät siipien ilmavirran voimasta. Lumi pöllähti Arganlosin jalkojen alla.
Nyt oli edessä vaihe, jota hän vähiten odotti. Siipien piilottaminen, joka oli vähintäkin yhtä epämiellyttävää kuin niiden esille ottaminen. Tällä kertaa hän tekisi sen seisaalleen vaikkei pystyisikään lievittämään tuskaa yhtä hyvin kuin kyykyssä. Kipua vähentääkseen Arganlos jännitti lihaksensa ja imaisi siivet selkäänsä. Tällä kertaa hän ei voinut huutaa kipua pois.

Arganlos tarvitsisi suuren kankaan palan, josta voisi tehdä itselleen kaavun, jolla peittää alastoman ylävartalon. Kaapu olisi vain silmänlumetta ihmisille, kylmyyshän ei häntä haitannut, mutta ihmisiä saattaisi häiritä kuinka joku pystyi olemaan ilmaan paitaa hyytävässä pakkasessa.
Lymypyry oli sakeaa eikä yön pimeys helpottanut asiaa, mutta Arganlosilla se ei haitannut. Parin sadan metrin päästä järvestä sijaitsi pieni vuorten ympäröimä kylä. Suuret lumiset vuoret varjostivat kylää ja ainoa valo tuli avoimelta järveltä päin, mistä kuu heijasti valoaan parhaimman mukaan lumen yrittäessä peittää sitä.
Kylä koostui muutamasta kymmenestä pienestä hökkelistä ja kylän perällä, lähellä vuoria sijaitsevasta, muita taloja selvästi isommasta puisesta linnakkeesta, josta kohosi kaksi vartiotornia. Se oli selvästi kylän keskus.
Arganlos lähti ripeästi hölkäten kohti kylää. Ensimmäisen hökkelin luokse tultuaan, hän painautui sen seinää vasten ja kurkkasi varovasti pienestä ikkunasta sisään. Siellä oli tuli takassa. Se oli asuttu. Ei hyvä.
Arganlos kiersi taloja, kunnes tuli pimeän mökin luokse. Tarkastettuaan ettei siellä asunut ketään, hän meni ovesta sisään. Mökki oli erittäin pieni, käytännössä vain yksi suuri huone, jossa oli sänky, pieni pöytä ja takka. Mökin seinille oli ripustettu metsästettyjen eläinten taljoja. Arganlos katsoi taljoja hetken, mutta hylkäsi ajatuksen, talja hänen päällään olisi liian huomiota herättävä. Hän otti sängyn päältä suuren vihertävän peiton. Hän etsi vähän aikaa köyttä, jonka hän lopulta löysi läheltä ovea metsästystarvikkeiden luota. Hän tarvitsi vielä neulan, langan hän saisi irrotettua köydestä. Neulan hän teki ongen koukusta. Hän ompeli peitosta itselleen viitan ja käytti köyttä sitoessaan hupun päänsä kasvojen peitoksi.
Arganlos lähti mökistä kohti kylän keskustana toimivaa pientä linnaketta. Hän käveli mahdollisimman nopeasti ettei häntä huomattaisi. Vaikka oli yö ja lumimyrskykin heikensi näkymää, hän ei halunnut ottaa riskiä, että joku näkisi hänet.

Linnakkeen suurimman rakennuksen valtavat ovet aukesivat rämähtäen selälleen. Rakennus koostui lähes kokonaan valtavasta salista, jossa oli suuria pitkiä pöytiä, monta takkaa ja aivan huoneen perällä kivisellä korokkeella oli valtaistuin, jossa istui kuningas Tharot.
Arganlos astui sisään lumipyryn saattelemana. Sali oli lähes tyhjä, lukuun ottamatta kuningasta ja hänen vartijoitaan sekä muutamaa naista, jotka istuivat pöydissä ompelemassa.
Arganlosin aggressiivisen sisääntulon seurauksena Tharot oli noussut seisomaan ja vartijat olivat valmiustilassa, naiset olivat keskeyttäneet työnsä.
“Kuningas Tharot. Teiltä karkasi vanki. Miten se voi olla mahdollista?” Arganlos puhui kovalla äänellä, joka kaikui pitkin salia. Arganlos katsoi suoraan eteenpäin pelkäämättä, että hänet tunnistettaisiin, sillä huppu oli tarpeeksi suuri, jotta se peitti hänen kasvonsa kokonaan.
“Kuinka julkeatte tulla tänne!” Tharot jylisi vihaisena. “Tänne pääsy on sallittu vain kuninkaalle ja niille, joita kuningas suosii, eikä tuollaisille muukalaisille. Kuka oikein olette?” kuningas kysyi halveksuen.
Arganlos poisti hupun päästään. Kuningas säikähti. Hänen ilmeestään näkyi pelko.
“Arganlos?” Tharot kysyi hämmästyneenä. Pelko oli häipynyt Kuninkaan kasvoilta. Tharot kokosi jälleen itsensä ja puhui taas vihaisella äänellä. “Sinulla ei ole mitään oikeutta tulla tänne. Sinut on karkoitettu täältä. Minä karkotin sinut täältä!”
“Karkotitte minut vasta veljenne kuoleman jälkeen. Minulla on täysi oikeus olla täällä. Te olette minulle velkaa.”
“Me emme ole sinulle mitään velkaa.” kuningas Tharot sanoi halveksuen hieroen kaulassaan olevaa pitkää arpea. “On totta, että teit meille suuren palveluksen, mutta sinun oli pakko tehdä se muutenkin.”
Kuningas Tharot oli jotenkin muuttunut. Jotain oli pielessä.
Tämä keskustelu ei johtaisi mihinkään. Arganlos tiesi sen. Hänellä oli kiire.
“Kertokaa minulle minne päin vanki meni?” Arganlos kysyi.
“Miksi me sen sinulle kertoisimme. Et ole enää kenenkään palveluksessa. Sinut on hylätty. Palveluksiasi ei enää tarvita. Vartijat!” kuningas huusi raivoisasti osoittaen Arganlosia.
Kookkaat miekoin aseistetut vartijat lähestyivät Arganlosia päättäväisesti. Heillä oli selkeä tehtävää. Hänen tappaminen. Arganlos heitti viittansa syrjään. Tästä tulisi sotkuista.

Kommentit