Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Annjna, 23.05.2011 21:43
Katsottu 1422 kertaa
Valkoisen huoneeni seinät eivät ole pyöreät ja pehmeät, vaan kylmät ja kiviset. Ne ovat jo ajan saatossa kuluneet rosoisiksi ja lohkeillut maali on kasaantunut nurkkiin sekä seinän pieliin. Huone on pimeä ja surullinen. Savun katku maalaa huoneen tunnelman harmaaksi. Istun keskellä huonetta nojaten omiin polviini. Silmäni ovat tiukasti kiinni. Heijaan itseäni hiljaisuuden tahtiin, sen sävel on kammottavasti epävireessä. Suljettu huone on vetoinen ja kolea, olen aivan jäässä. Halaan itseäni pysyäkseni lämpimänä, mutta olen itsekin yhtä kylmä. Huoneeseen ensimmäistä kertaa saapuessani minulla oli vaatteet ja kengät, jopa viltti ja tyyny. Itse huone oli tuolloin vastamaalattu ja kodikas, uusi ja innostava. En tiennyt mitä odottaa, mutta impulsiivisena ihmisenä olin kokeilunhaluinen ja suljin oven perässäni. Mistä minä olisin voinut tietää, että telkesin itseni vankilaan? Sitten päivä päivältä jokainen kammottava tekoni, joka ikinen valhe vei minulta jotain pois. Aluksi en edes huomannut sitä, mutta sitten tunsin kylmyyden ja pelästyin. Halusin ulos, mutta en osannut lähteä; huone oli silti liian uusi ja ihana. Koin samaan aikaisesti sekä pakokauhun että halun jäädä vangiksi. Taistelin itseni kanssa ja jäin. Nyt olen alasti, yksin ja kylmissäni. Savu kirvelee silmiäni ja saa kyyneleet vuotamaan vuolaana virtana poskipäilleni. En kuitenkaan itke, olen liian turta siihen. Tunnen suurta kaipuuta, mutta en suostu myöntämään sitä, sillä se tekisi liian kipeää. Olen kuin tienristeyksessä, jossa kaikki polut johtavat samaan umpikujaan. Helvetillinen oravanpyörä. Välillä kauhu ottaa minusta vallan ja silmäni näkevät vain yön. Huudan häkissäni kuin villieläin ja raavin nahkani verille. Rosoiset seinät tarttuvat repaleiseen ihooni ja syövät sitä ahnaasti. Nauran itsekseni paholaisen leikkimökissäni ja letitän tukkani solmuun. Haluan ulos. Haluan kaiken. Tarvitsen. Tunnottomuus. Se valtaa minut kaiken jälkeen. Hyväksyn kohtaloni ja jään makaamaan kylmälle kivilattialle. Savu asettuu viereeni ja hyväilee minua, suutelee huuliani. En saa henkeä ja virnistän ajatuksilleni; ne hymyilevät rakastavasti takaisin. Odotus.