Kirjoitukset

Kylmyydenkin keskeltä löytyy lämpöä

Valdeeros, 05.03.2014 17:23
Katsottu 1281 kertaa

Ohuehko lumikerros narskuu ikävästi maihareideni alla, luoden yksinäistä ääntä muuten niin hiljaisessa puistossa. Se on ainoa ääni koko aukealla. Ei edes yhtä tuulenvirettä, joka voisi luoda vituttavasta viiden asteen pakkasesta kylmetyshoidon mun naamalleni. Kylmähoito tekisi tällä hetkellä naamalleni ihan hyvää, ja ehkä koko ajatusmaailmalleni. Lumenhierominen turvonneeseen poskeen kävi alkumatkasta mielessä, mutta turhaahan se on. Pimeän puiston hiljaisuus alkaa todenteolla riipimään mieltäni, ja päätän pysäyttää ontuvan itseni ison koivun viereen. Tässä minä lukion sankari nojaan kahdelta yöllä koivuun ja kaivan nahkaisen pilottitakin taskusta rytistynyttä tupakka-askia. Laitan hieman rytistyneen marlboron suuhuni, ja etsin pilottitakkini ja reisitaskuhousujen kätköistä sytkäriä. Alan pikku hiljaa olemaan kyrpiintynyt. Poski on saatanan kipeä, täälä on kylmä, tää hiljainen pimeys karmii mua aivan saatanasti, sössin asiani noin puoli tuntia sitten totaalisesti ja mä en jumalauta löydä mun sytkäriä! Rupean kiroamaan itsekseni keskellä pimeää puistoa. "Saatanan saatanan vittu! Jumalauta! Miks kaikki pitää käsittää aina väärin? Vitun Jokinen saatana! Jos kerrankin olis joku mieleinen löytyny, niin eiköhän semmosella mulkulla oo näppinsä pelissä! Jumalauta sen mulkun takia mulla ei oo naisen lisäksi edes sytkää!" pääsee suustani purkautumaan ihan kuin vahingossa. Olen aivan sekaisin. Mitä mä nyt yksin täälä pimeessä raivoan? Toisaalta eipä ainakaan kukaan kuullut raivonpurkaustani. Luuloni osoittautui vääräksi, nähdessäni etten ollut enää puistossa yksin. Olin vain paikoillani jähmettyneenä, kun raivopurkauksen keskimmäinen syy käveli hitaasti luokseni. En osannut sanoa mitään, kun kalpea ja itkuinen tyttö käveli naamani eteen. Hän kaivoi hennoilla sormillaan punaisen sytkärin taskustaan, ja sytytti huulillani olevan tupakan. Kasvoni olivat varmaan kuin puusta pudonneella, ainakin oloni tuntui siltä. Tässä minä nyt olen keskellä yötä, itkevä ja etsimisestäni hengästynyt tyttö halattavanani. En tiedä mikä ihmeen jumalallinen voima minuun vaikutti, mutta enää ei ottanut päähän ollenkaan. Huomasin ruskeahiuksisen siloposken palelevan, ja irrotin halausotteen riisuakseni pilottitakkini. "Mitä sä nyt?" kysyi yllättynyt tyttö vapisevalla äänellä. "Ota tää, kun sua kerran paleltaa. Voitais lähteä jonnekkin lämpimämpään juttelemaan nää asiat selviksi. Jos käytäis vaikka mun luona?" ehdotin hymyillen. Nyt pilottitakkiini käärimäni tyttö nyökkäsi, ja lähti kävelemään käteeni tarrautuneena pois puistosta. Herään aamusta oman huoneeni sohvalta arkivaatteeni päällä, ja kaunis ihastukseni vieressäni. Ehdin olla maailman onnellisin mies noin minuutin, ennen kuin tajuan kurkkuni olevan saatanan kipeä ja ruumiini olevan yhä kylmissään. Viiden asteen pakkasessa käveleminen pelkällä kauluspaidalla ei taida olla maailman terveellisimpiä asioita. Noh herrasmies on aina herrasmies. Päätän nauttia elämästäni nyt täysin siemauksin, ja halaan tytön tiukemmin itseäni vasten, ja nukahdan ihastukseni viereen.

Kommentit