Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-z-, 10.06.2003 21:00
Katsottu 2258 kertaa
Seison hangella, jonka Kuu on hopeallaan värjännyt. Hymyilet mulle kylmin huulin ja sinisin silmin. Et puhu, katsot vain. Et koske, hymyilet vain. Hymysi haipuu hiljaa, silmäsi kyyneltyvät. käännyt ja menet, haluan huutaa sinut takaisin vaan mitään ei kuulu. Kylmä käsi koskee olkapäätäni, hätkähdän ja käännyn. Äiti katsoo minuun surullisin silmin sanoen; minä tiedän.
Hrimnir, 12.11.2007 11:21
Kaunista kuvailua, loppu oli yllättävä ja jollain tapaa herätti todellisuuteen siitä unenomaisesta tunteesta, joka vallitsi muun runon ajan, ennen viimeistä kappaletta. Tykkäsin ^^
Misthema, 21.03.2006 23:47
Tämä oli hyvä! Kunnon loppuhuipennus, mahtavaa. Kauniisti olet saanut tämän kirjoitettua. Pidin. :)