Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 23.06.2016 11:34
Katsottu 803 kertaa
Seisomme tienhaarassa katsoessamme tyhjyyteen kysyn kysymykset tuuleen vastatessani vastaukset kaikuviin kaikuihin elämän ollessa kuin palapeliä josta puuttuu se kaikkein ratkaisevin pala olen vain idealistisen yhteiskunnan hiljaiseksi vaiennettu ääni olen silmiinne uskoteltu optinen harha tämä yä on tänään kaikkein pimeimmillään varjojen upotessa yhä syvemmälle työntäen auringon palavana läpi tämän kovan maa pimeyden synkän valon iskeytyessä räjähtäen sarveiskalvoilleni kun kuolleiden sielujen kenttä eteemme aukeaa auringon noustessa kirkkaana korkealle taivaalle liekehtivä taivas yllämme uhkaavasti värjäytyy näyttäen pienuutemme kunnes mieleni demonit uhrikseen vainoavat saadakseen viimeiset sanansa viedessään ajatukset mukanaan pimeään helvettiin vain näyttääkseen kuinka aika ympäriltämme katoaa