Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
cherryflame, 08.10.2006 16:54
Katsottu 3054 kertaa
Kävelen jalojen lehtipuiden reunastamaa polkua. Kuuntelen ympäröivän metsän kuisketta ja tunnustelen käsissäni tuulta. Kävelen hitaasti lehtien keskellä. Hitaasti. Etten vain menettäisi yhtään metsän kertomaa salaisuutta. Ettei yksikään lehden havina menisi korvieni ohi. Rakastan tätä metsää. Sen jokaista puuta, lintua, eläintä, kiveä, koloa, muurahaista, menninkäistä ja keijua. Kaikkea siinä. Tämä metsä on minulle kuin huumetta. Istun polun reunalla makaavan puunrungon päälle ja taputan sitä. - Kuka sinutkin tappoi? Oliko se tuuli vai salama? Vai pahempaa, ihminen? Itken sen puun puolesta ja käyn makaamaan sen päälle. Katson puiden läpi pilkistäviä taivaan palasia ja kokoan niistä oman taivaani. Yksi purppuranpunainen pilvi leijuu ohitseni ja vilkuttaa. Minä vilkutan takaisin. Nyt minulla on taas hyvä mieli. Nousen pois puun päältä ja jatkan matkaani polkua pitkin. Kaikki lehdet hohkaavat keltaisen, oranssin ja punaisen eri sävyjä. Ja sitten alkaa sataa. Nostan käteni kohti taivasta ja yritän halata sitä, mutta se on liian suuri minun sylilleni. Taivas huutaa tuskissaan ja sataa verta. Katson käsiäni ja ne ovat punaiset taivaan verestä. Alan itkeä. Huudan. Hyppään maahan ja kierin mudassa ja veressä. Miksi te satutatte minun taivastani?
rufen, 29.04.2008 18:20
Tuo " -- se on liian suuri sylilleni" on todella tyylikäs ilmaisu. Muutenkin novelli on aiheeltaan, pituudeltaan ja otteeltaan hieno.
starstand, 20.10.2009 19:09
Tosi nätti!
minävaan, 03.11.2009 12:39
todella herkkä! kosketti.
ponifani, 23.10.2010 10:01
Todella hieno ja koskettava teksti. Lauseet olivat loistavia ja se kun kirjoitit "itken sen puun puolesta ja käyn makaamaan sen päälle." kosketti syvästi minua<333
Laara, 20.10.2013 7:18
Tuo oli aivan ihana! Tuo kuvaa niitä ihmisiä joille luonto on tärkeää. Tuo novelli voi kuvata myös monta asiaa. Kiitos siitä mitä juuri luin!
surusilma, 12.11.2007 16:51
todella kauniisti kirjotettu!