Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-z-, 27.12.2005 0:00
Katsottu 1807 kertaa
Ajatteleminen koskee päähäni,
valo sattuu silmiini.
Tahtoisin jo nukahtaa,
antaa unen viedä pois piinaavat kuvat.
Maa ja taivas kohtaavat kaupungin rajalla,
vaikka juoksisin kuinka,
en ehtisi sinne ennen auringonlaskua.
Kuulen meren äänen, näen valkoisen vaahdon
öisellä hiekalla,
yksinäisen varjon istumassa puun alla.
Kulkukoiran tuskaisen katseen, syytön
osakseen tulleeseen julmuuteen,
menetetyn luottamuksen.
Milena, 19.02.2007 22:08
Oi. Kiitoksia sinullekin kommenteista. ^.^ On vain niin mukava täälläkin kirjoitella ajatuksiaan muiden teksteistä ei siinä mitään. ;D Minä tykkäsin tästä, koska odotan aina itsekin nukahtamista. Silloin ei enää koske mihinkään, eikä ajatukset häiritse. Viimeinen säe oli upea. Rupesi oikein itkettämään. Kiitos tästä upeasta lukukokemuksesta.