Kirjoitukset

Osa minusta kuoli sinä päivänä.

Ronnie, 19.01.2008 23:42
Katsottu 1411 kertaa

Minä tahdoin uskotella itselleni ja muille, ettei sillä ollut väliä, vaikka minuun välillä sattui. Minä olin vahva, vahvin kaikista, se joka kantoi harteillaan kaikki maailman murheet ja oli tukena heikommille. Se olin minä. Tai niin minä valehtelin, annoin itseni tuudittautua siihen ihanaan tunteeseen, että olisin muka hyvä. Se euforia, jota koin muiden osoittaessa heikkoutensa, se oli sitä, mitä minä rakastin, ja kun sain katsella heidän kärsimystään, nousin vain ylemmäs. Mutta mitä korkeammalta putoaa, sitä enemmän sattuu. Enemmän luita murtuu, enemmän verta vuotaa. Minä putosin, ja se oli kai sinun syysi. Minä en ehkä ollutkaan se kaikista vahvin, minä olinkin heikko, ja sinä sen näytit. Sinä satutit minua kun kerroit, miten minä satutin sinua, ja yhtäkkiä allani oli pelkkää tyhjää, korokkeeni olikin kadonnut, se oli ollut harhaa. Kuvitelmaa jostain, jota ei ole olemassakaan. Minun vahvuudestani. Kun osuin maahan, osa minusta kuoli.

Kommentit