Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
ramona, 03.02.2008 0:06
Katsottu 1867 kertaa
Aamun kylmässä valossa tiedän olevani olemassa Roikun tyhjässä ilmassa, joka on täynnä pelkoa ikävää ahdistusta Näkymä maailmaan on sumea, heitän eilisen kauas pois ja luulen tietäväni, etten enää palaa Kurkkuni on käheänä huutanut jo vuosia: miksi miksi miksi Enää se ei viitsi jaksa halua Minä uskalsin silloin sen pienen hetken luottaa itseeni ja maailmaan siihen, että se olisi hyvä Sinä hetkenä minut viimeksi nähtiin Sen jälkeen katosin: sinuun, maailmaan, tietämättömiin Aamun kylmässä valossa haihduin aamukasteen mukana pois
Paco, 08.05.2013 0:18
aivan mahtava. surullinen, mutta mahtava. Tästä todellakin huomaa kuinka on kirjoittaja osannut samaistua tähän tunnetilaan joka runossa esiintyy.