Kirjoitukset

Bilehile 3

Granny, 27.03.2008 17:29
Katsottu 1855 kertaa

Kuten olette varmaankin huomanneet, mun ja Mikon suhde sujui hyvin. Olimme olleet yhdessä jo vähän yli vuoden, ja suhde meni ainoastaan parempaan suuntaan. En mä olis koskaan uskonut, että mulle annetaan parhain kortti pakasta. Niin siinä vain onneksi kävi. Me istuttiin punaisella fleece viltillä ja syötiin mansikoita. Kesä oli niin nätti, kaikki kukoisti. Etenkin rakkaus. - Kuule Juulia, mä oon tässä vähän miettiny. - Miettinyt mitä ? Mä kysyin. - Sun ja mun suhdetta, mun mielestä tää on ollu jotain niin upeeta, et tätä vois jatkaa ikuisesti. Me ollaan nyt oltu jo yli vuosi yhdessä, ja haluisin kysyä sulta että, mitä mieltä olisit siitä, jos muutettaisiin yhteen? Mun päässä pyöri kaikenlaista. Mehän oltiin jo tietysti 17 vuotiaita, mutta olisiko liian aikaista muuttaa yhteen. Toisaalta, mun vanhemmat piti Mikosta, meidän suhde sujui hyvin, mun opiskelu oli hyvällä mallilla, ja muutenkin elämäni oli tasapainossa. Miksei, mietin. - Hmm, olishan se tietysti ihanaa. Mutta antaiskohan meidän vanhemmat lupaa siihen? - Mun iskä suostuu varmasti, ja äitikin, kunhan vähän suostuttelee. Iskä on aina pitänyt siitä, että oon itsenäinen. Tuskin ne mua enää haluaa kotona väkisin pidätellä. Ja nähtäishän me kuitenkin usein. - Toi on kyllä totta. Voisin tänään ottaa vaikka asian puheeksi. Ensin niitten täytyy totutella asiaan, ennen ku ne antaa luvan. Siitä mä olen varma. Sitten meillä alkoi hillitön keskustelu siitä, mistä ostaisimme asunnon, millaiseksi sen sisustaisimme, ja miten elämämme muuttuisikaan. Mä olin iloinen, ja mua jännitti. Perhosia oli vatsan pohjalla, taas. Vein likaiset astiani tiskikoneeseen, ja istuin äidin viereen sohvalle. - Äiti, olisiko susta aivan hullua, jos muuttaisin pois kotoa? - Mitä ? Ai nyt jo ? Miten sä sellaista olet miettinyt ? Ja yksinkö ? - Äiti rauhoitu. En muuta minnekkään ilman sun ja isän lupaa. Niin me puhuttiin tänään Mikon kanssa siitä, että olis mukava muuttaa yhteen, kun mun elämähän on mallillaan. Ja mitä sitä turhaan odottelemaan, kun tiedän että Mikko on mulle se oikea. Ettekä te mua tässä kuitenkaan enää kauaa jaksa katella. Eikä me nyt ihan heti muuteta, me annetaan teidän totutella ensin ajatukseen, ja sitten vasta muutetaan. Siis jos te sallitte. Äiti katsoi mua hetken, otti olohuoneen pöydällä olevasta kulhosta pähkinän, ja alkoi rouskuttaa sitä. Äiti huokaisi, ja tarttui sitten mua kädestä. - Jos tää on sitä, mitä sä ihan oikeasti tahdot, en kai mä voi sitä sulta kieltää. Mutta ymmärräthän, ettei yhdessä olo ole mitään leikkiä. Kun te asutte yhdessä, teidän täytyy hoitaa taloa, ja toisianne. Ja teidän täytyy myös miettiä, että oletteko oikeasti valmiita siihen. Nyökkäsin. Ei äiti ollutkaan niin huono tyyppi, kuin olin luullut. Nappasin puhelimen, ja soitin Mikolle. - Moikka kulti, mitäs sulle ? Mikko kysyi energisenä. - Ihan hyvää. Juteltiin tossa just äidin kanssa, ja sille oli ok, että me muutettais yhteen. Ootko sä jo puhunu vanhemmilles ? - Kyllä mä siitä jotain mainitsin, ja mutsiki otti sen ihan hyvin. Iskä oli jo valmiina ettimään meille sopivaa asuntoa, ja lupas auttaa laskuissa, jos tosi hätä tulis. Että kyllä musta tuntuu että tää juttu saattaa onnistua. - No hyvä. Mut mitenköhän me meinataan pärjätä? Kun mä käyn lukioo, ja sä oot amiksessa. Mut musta tuntuu että saisin ainaki väliaikais töitä tosta rantsun kioskista. Ja sähän voit mennä töihin isäs firmaan, niin kun se sulle sillon sitä vähän ehdottelikin. Kyllä kai me jotenkin pärjätään. - Joo, mustakin tuntuu. Ja meidän vanhemmat on varmaan valmiita auttamaan, jos tarve tulee. Mut mieti, meillä kahella on kohta oma kämppä. - Heh joo niin on. Alankin jo selailla sisustus lehtiä. - Tee niin, mutta mun on nyt ihan pakko lopettaa, vaikka en haluis. Valmentaja huutaa tuolla kurkku suorana että ' Kaikki jätkät kentälle ' Pakko lopettaa,soittelen. Rakastan sua. Heippa. Ja sitten se lopetti. 3 kuukautta myöhemmin. Nyt me seistiin siinä. Uuden kämpän eteisessä. Purkamattomia, ja puoliksi purettuja laatikoita oli joka puolella. Mulle tuli semmonen fiilis että ' Mä olen tullut kotiin ' Pienen keittiön ikkunasta paistoi aurinko, ja kämpässä haisi maali. Ja silloin mä tajusin, mä olin ihan kuin eri ihminen. En enää juonut joka viikonloppu, nykyäänkin todella harvoin. Ja samalla musta tuntui, kun olisin jo oikeasti aikuinen. En koskaan ollut aavistellut, että kotoa pois muuttaminen voisi tuntua näin hienolta. Olin onnellinen, taas. Mikon äiti oli sisustus suunnittelija, ja se antoi meille jatkuvasti vinkkejä, miten huoneista saadaan persoonallisia, mutta silti elegantteja. Mun äiti taas toi meille aina vaan uusia huonekaluja, sen mukaan, kun kävi ikeassa. Ja tottakai me ostettiin myös kämppään itse kaikenlaista. Oikeastaan olisi jo voinut sanoa, että kämppämme oli valmis. Puuttui vain yhdet verhot ja matto. Ja nekin me hankitaan pian, luulisin. Kaiken tän jälkeen musta vaan tuntuu että, mä en ole enää se sama Juulia kuin yli vuosi sitten. Mä olen aikuinen. Se tuntui hyvältä. Mikostakin. jatkanko ?

Kommentit