Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Hrimnir, 05.04.2008 21:53
Katsottu 1417 kertaa
Läpi yön valvoin, lauloin kilpaa tuulien kanssa, juoksin yön henkien mukana, kuin olisin heidän joukkoonsa syntynyt. Katselin tähtiä, kuljin kuun rinnalla, katselin kuvaani rantavedestä. Yön tultua avasin oven, hiljaa kuin henkäys livahdin ulos sineen, metsän kertomusten houkuttamana. Kuka sen kuuli, kuka näki, hän luuli nähneensä kuun varjot, tähtien tyttäret, sinipiiat ja maahiset, metsän väen retkillään. Koskaan en kertonut, ei kukaan voinut arvata, mistä hopeainen kiilto, ikuinen kuulaus, löysi tiensä hiuksilleni, iholleni. Syvänsiniset silmät, joissa tähtien loisto. Ystävät löysin muualta, kuin ihmisten ja päivänvalon parista, heidät löysin sieltä, mistä heitä etsiä ei tarvitse, missä he ovat ikuisia ja uskollisia.
Aleksi, 13.05.2008 21:38
syvällistä ^^ emminä muuta osaa sanoa.
rufen, 28.12.2008 11:57
Tämä oli hieno runo, mutta nimeä voisi muuttaa. Jos olisin lukenut tämän ilman tuota nimeä, alku olisi tuntunut paremmalta. Nyt se jäi sille tasolle, että yrität vain tapailla jotakin kulunutta.
karhut, 09.04.2008 6:43
Taas upea runo sinulta, ei voi kun sanoa tosi hyvä!