Kirjoitukset

Leikkiäkö vain?

Hrimnir, 08.04.2008 9:29
Katsottu 1823 kertaa

Katsahdit minuun ruskeilla silmilläsi, leikkisä virne kasvoillasi, silmäsi tuikkien nauravasti. Otin askeleen sinua kohti, saadakseni sinut kiinni ja tullakseni luoksesi. Mutta et aikonut luovuttaa, otit askeleen poispäin lumisessa maisemassa, niin etten saanutkaan sinua kiinni. Joka askeleella, jonka otin sinua kohti, juoksit poispäin ja pian kirmasimme lumi pöllyten kuin kaksi nuorta varsaa pitkin pihaa. Puuskutimme kevyesti, kasvot punaisina, niin että hengitys höyrysi ja sai silmälasini huurtumaan. Sitten yhtäkkiä et enää juossutkaan, vaan pysähdyit kääntäen kasvosi minuun päin ja törmäsin sinuun päätäpahkaa, niin että kaaduimme hankeen. Sain lunta niskaan takkini kauluksen alle ja huomasin tuikkivat silmäsi, kuin kaksi tähteä, lähempänä kuin olin osannut odottaa. Hämmennyin, ja käänsin katseeni pois nopeasti, ettei minun tarvinnut nähdä kuvajaiseni heijastuvan silmistäsi, joita olin niin suuresti oppinut rakastamaan. Hengitin hetken syvään ja käännyin taas katsomaan sinuun, kohtasin katseesi, tunsin hengityksesi kasvoillani, enkä tällä kertaa katsonut poispäin. Kerroin silmilläni sen, mitä ajattelin, ja näin sinun silmissäsi samat tunteet, joiden keskellä itse kamppailin. Silloin tunsin huulesi omillani, ja ennenkuin edes kunnolla tajusin, mitä oli tapahtumassa, vastasin suudelmaan, se oli kevyt, hellä ja kokeileva, ja yhtä pian kuin se oli alkanutkin, se oli ohi. Tapahtuiko se edes oikeasti? Hymyilit, ja hipaisit kättäni, mutta siinä samassa pehmeä hymysi vaihtui jälleen ilkikuriseen virnistykseen, joka sopi kasvoillesi niin paljon paremmin, vaikka sitä niin suuresti vihasin aina välillä. Nousit ylös vetäen minut vielä mukanasi, ja sitten juoksit taas pois. Tulin perässäsi, en aikonut luovuttaa nyt, kun olin saanut sinut jo kerran kiinni. Vaikka juoksit minua yhä karkuun, etkä vahingossakaan antanut katseesi eksyä silmiini, eleesi olivat erilaiset, otit minut huomioon, en ollut enää pelkkä objekti, jolla ei ollut tarkoitusta. Mutta olitko tosissasi? Vai halusitko vain leikkiä hippaa, antaa minulle hyvän mielen, kun minäkin sain sinut välillä kiinni. Sain huutaa "hippa!" ja olla iloinen, sen hetken, kunnes olit taas saavuttamattomissani. Juoksin silti perässäsi, kaiken aikaa, vaikka tiesin, etten saanut sinua kiinni muulloin kuin sinun niin halutessasi.

Kommentit