Kirjoitukset

One love

Nath, 09.05.2008 2:36
Katsottu 1476 kertaa

Vastapäisen kerrostalon tuulikaapista loistava valo värjäsi öisen pihamaan vihertäväksi. Kännykkä piippasi viestin saapumisen merkiksi. ”Kohta tullaan pihalle, ole valmiina.” Odotuksen tunne tuntui kihelmöintinä selässä. En välittänyt siitä, että ylläni oli pesemätön huppari ja repaleiset farkut polvipusseineen. Edes meikkaamista en jaksanut ajatella – eihän kukaan kiinnittäisi huomiota ulkonäkööni, vaikka olinkin joukon ainoa naissukupuolen edustaja. Pojat tööttäsivät pihalla saaden varmasti naapuritkin heräämään. Tarkistin vielä, että mukanani oli lompakko ja puhelin. Kengät jalkaan, takki käsivarrelle ja hetken päästä olin autossa neljän miehenalun kanssa. Dani tarjosi kaljaa, mutten halunnut sekoittaa sillä päätäni, koska luvassa olisi jotain paljon parempaa. Kaius nauraa röhötti etupenkillä Junnun jutuille. Kai, erakkoluontoinen tapaus tapitti ulos ikkunasta ohikiitävää maisemaa. Tänään on luvassa hyvää tavaraa. Aakoota, pistää kuulemma ihan jumiin! Mmmh, hyvä, totesin hitaasti. En ollut vielä kovin kokenut eikä toleranssini ollut parista kerrasta kasvanut kummoisesti, joten pelkäsin överöimistä. Kai sytytti tupakan, ja haju sai minut peittämään nenäni. Junnu käski sen avata ikkunan. Tuttu postilaatikko ilmestyi tienreunaan, ja Junnu ohjasi auton ränsistyneen talon pihalle. Tupakansavu. Pimeys. Viileys. Kellari tuntui aina nostalgiselta paikalta sinne mennessäni. Koko porukka ei ollut vielä paikalla, vain Kössi tervehti meitä rymistellessämme portaat alas. Kaius juoksi mäyräkoira kalisten varaamaan itselleen paikan sohvalta.Kuului napsahdus, sytkärin liekki valaisi hetkeksi Danin kasvot. Tupakan pää muuttui punaiseksi sen imiessä siitä ensimmäisiä savuja. Istahdin nojatuoliin ja loin silmäyksen huoneeseen. Kuihtunut jukkapalmu nurkassa, rähjääntynyt sohva, pari nojatuolia, mustavalko-TV pienellä pöydällä, karkkipapereita, sipsinmuruja ja tupakantuhkaa lattialla. Huone oli vastakohta sille ympäristölle, jossa olin kasvanut: ei isoja, valoisia ikkunoita, porvarillisia näyttäviä huonekaluja, vahattua lattiaa tai viimeisen päälle aseteltuja tauluja seinillä. Silti tunsin oloni kotoisaksi juuri siinä huoneessa, jossa nyt olin ja tulisin viettämään seuraavan yön seitsemän pojan kanssa. Äijähuumoria, estotonta röyhtäilyä, piereskelyä, hulvatonta herjanheittoa ja irstaita vitsillä maustettuja homoeroottisia ehdotuksia. Tästä huolimatta en vaihtaisi hetkeäkään pois. Olin ylepä siitä, että pojat olivat hyväksyneet minut seuraansa. Ylhäältä kuului oven kolahdus ja rappuihin tulvahti eteisestä valoa. Roni kopisteli alas ja sai raikuvat tervehdykset muilta pojilta. Heilautin hänelle pienesti kättäni. Kellarin ikkunoista näkyi vain pimeää, katulamput loistivat jossain puiden takana. Pojat tupakoivat, kilistelivät kaljapulloja ja kertoilivat kuulumisia. Seurasin niiden tekemisiä hiljaa, sillä en keksinyt mitään sanottavaa. Joskus joku kääntyi puoleeni ja kysyi jotain, johon vastasin lyhyesti. Jyke oli ilmoittanut tulostaan jokin aika sitten. Televisio välkkyi, volyymi oli hiljaisella. Lehmipojat ratsastivat lihaksikkailla hevosillaan harmaasävyiset maisemat vaihtuen. Pihatielle kääntyvän auton ajovalot valaisivat hetkeksi kellarin ja poikien ääni kohosi. Jyke asteli itsevarmasti pidellen kädessään lasista putkea. Aijaijai, bongi mukana! Dani hehkutti. Jyke virnisti istuen nojatuolin käsituelle. Hän sytytti tupakan, vaihtoi poikien kanssa kuulumiset. Joku pureksi keittämätöntä makaronia. Joko otetaan ekat savut? Jyke kysyi hetken päästä. Katselin pojan kurittomia kiharoita hänen sytyttäessä illan ensimmäitä pesällistä. Bongi kiersi pojalta toiselle, joku sytytti kohdallani pesän antaen minun keskittyä savujen imemiseen. Reggae soi, parin vuoden takaiset jouluvalot ja television ruutu antoivat valoa huoneeseen. Tunnelma oli rento, kellään ei ollut kiirettä mihinkään. Välillä kuului jonkun hihitystä, joku tuntui koko ajan kiskovan suupieliä ylöspäin. Minuutit kuluivat, venyivät ehkä tunneiksi. Bongi lähti toiselle kierrokselle. Kaius sähläsi pesään liekkiä sytkäristä, pidin hitholen ummessa sormellani ja imin. Savu syöksähti keuhkoihini vetäessäni sormen pois reiästä. Letkeys valtasi koko ruumiini, halusin vain olla, miettiä asioita. Nojautuessani taaksepäin nojatuolissa toivoin illan jatkuvan ikuisesti. Bob Marleyn sanat yhdestä rakkaudesta tuudittivat minut tilaan, jossa saatoin helposti kuvitella kaikista järjettömimmätkin asiat tuntumaan realistisilta. Kerrankin maa tuntui hyvältä paikalta elää.

Kommentit