-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Lenny & Joshua (osa 1)

Snowy, 22.05.2008 22:31
Katsottu 1409 kertaa

Kaksi vampyyriä, Lenny ja Joshua kävelivät käsi kädessä rannalla kuunvalon valaistessa heidän tietään. Lenny katseli ympärilleen tutkaillen kaikkea sitä kauneutta, joka ympäröi heitä. Aina välillä hän katsahti Joshuaan, joka tyytyi ujona persoonana katselemaan maata. Lenny haroi lyhyitä vaaleita hiusgeelillä pystyyn nostettuja hiuksiaan. Välillä hän kuuli, kuinka Joshua huokasi syvään ja hiljeni sitten taas täysin. Lenny arveli hänen kaipaavan takaisin New Yorkiin, hänen oikeaan kotiinsa, mutta Lenny oli joutunut tuomaan hänet Los Angelesiin turvaan. Joshua oli joutunut useaan otteeseen tappeluihin New Yorkin vampyyrijengien kanssa. Hän ei kuitenkaan kyennyt juurikaan puolustamaan itseään, joten hän tuli aina hakatuksi lähes henkihieveriin. Hänen onnekseen hän tapasi Lennyn, vahvan ja äkkipikaisen, mutta pohjimmiltaan romanttisen vampyyrin, joka kykeni puolustamaan häntä. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan. New Yorkiin alkoi kerääntyä aina vain enemmän heidän vihaajiaan, eikä Lennykään enää pärjännyt heille kaikille, joten heidän oli pakko lähteä. Joshua nosti viimein päätään ja alkoi tutkailla ympäristöään mustien puolipitkien hiustensa takaa. Sitten hän käänsi katseensa kohti Lennyä ja hymyili hänelle. Pian hän kuitenkin vakavoitui taas ja kysyi hiljaa: ''Luuletko, että olemme todella turvassa täällä?'' ''Varmasti olemme'', Lenny lupasi. ''Mutta miksi meidän on pakko pakoilla koko ajan?'' Joshua kysyi. ''Koska meistä ei yksinkertaisesti ole vastusta niin monelle jengille'', Lenny huokasi. ''Varsinkaan Dougalin jengille''. ''Lenny, ne hirviöt tappoivat Rickyn ja me vain pakenemme'', Joshua kuiskasi ja tunsi kuinka kyyneleet alkoivat valua pitkin hänen kasvojaan, jo pelkästä Rickyn nimen mainitsemisesta. ''Haluan vain, että olemme täysin valmiita, jotta kostomme olisi täydellinen'', Lenny sanoi ja pyyhki Joshuan kyyneleet. He saapuivat aivan kaupungin laidalla sijaitsevan kerrostalon eteen. Se oli vanha ja ränsistynyt, ja sen valkoinen maalikerros lohkeili joka puolelta. Sen alimmassa kerroksessa oli Lennyn ja Joshuan uusi asunto. ''Ei se oikein tunnu vieläkään omalta kodilta'', Joshua huokasi. ''No muutakaan ei ole'', Lenny tiuskaisi. ''No älä nyt suutu'', Joshua hymähti. Heillä oli New Yorkissa ollut suuri ja kaunis asunto erään rakennuksen, joka sijaitsi kävelymatkan päässä kaikesta, ylimmästä kerroksesta. Joshua oli hiukan katkera joutuessaan luopumaan siitä kaikesta. ''Sinun sietäisi olla vähän kiitollisempi tästäkin vähästä'', Lenny tuhahti ja lähti kävelemään sisään. Joshua seurasi häntä hitain askelin. Hän tiesi varsin hyvin, että silloin, kun Lenny oli huonolla tuulella, oli parasta pysyä kauempana. Lenny avasi heidän asuntonsa oven. Asunnossa oli kolme erillistä huonetta; keittiö ja olohuone yhdessä, makuuhuone ja kylpyhuone. Asunnossa ei ollut lainkaan minkäänlaisia valoja ja ikkunat oli peitetty, joten siellä oli melko pimeää. Lisäksi asunto oli taas kerran kuin pommin jäljiltä. ''Täällä pitäisi taas varmaan siivota'', Joshua sanoi ja katsahti Lennyyn. Joshua oli hyvin järjestelmällinen eikä sietänyt sekasortoa yhtä hyvin kuin Lenny. ''Joo niin varmaan'', Lenny mutisi ja pyöritteli silmiään. Hänen viimeinen aikomuksensa tälle illalle oli vain rojahtaa sohvalle ja odottaa auringonnousua, milloin olisi aika varsinaisille unille. Siivoaminen ei tulisi kysymykseenkään. ''Jos haluat siivota jotain, niin suosittelen aloittamaan tuosta tuhkakupista'', Lenny naurahti ja osoitti sohvapöydällä olevaa uurnaa. ''Anteeksi nyt vain, mutta tuossa nimenomaisessa tuhkakupissa sattuu olemaan Rickyn tuhkat!'' Joshua huusi loukkaantuneena. ''No mutta mihin niitä enää tarvitaan?'' Lenny kysyi ihmeissään ja nousi istumaan. ''Ne sattuvat vain olemaan ainut muisto hänestä!'' Joshua huusi. ''Mutta silti, mihin niitä enää tarvitaan'', Lenny intti. ''Olenhan minä sinun kanssasi''. ''No niin mutta…'', Joshua aloitti. ''Mutta en ole kuin Ricky, niinkö?'', Lenny kysyi vihaisesti. ''No en minä niin sanonut'', Joshua mutisi. ''Niin, et sanonut, mutta niin sinä ajattelet!'' Lenny huusi. ''Mutta antaa olla, minä menen nyt nukkumaan!'' Hän tömisteli makuuhuoneeseen ja paiskasi oven kiinni. Joshua jäi hämmentyneenä seisomaan keskelle pimeää olohuonetta. Ei tuo oikeastaan ollut mitään uutta hänelle. He riitelivät nykyään päivä päivältä enemmän ja enemmän. Hän huokasi syvään, haki kitaran huoneen nurkasta ja istahti sohvalle. Hän alkoi rämpyttää jotain imelää rakkauslaulua. Sitä ainoaa, jonka hän osasi.

Kommentit

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net