Kirjoitukset

Menetys

hannee, 09.06.2008 6:42
Katsottu 1300 kertaa

Mä katoin sun kuvaas, ja kyynel tipahti silmä kulmastani iholleni. Miten sä saatoit vaan mennä pois? Mä rakastin sua, sä olit mulle niin tärkeä, ja oot edelleen. Miks sä teit tän mulle? Kun sä kuolit, musta tuntu että mun maailmani olis romahtanu sillä hetkellä. Mutta mä tajusin, että vaikka menetys on aina kauhee asia, ja se sattuu, niin sen kanssa oppii elämään. Mä olin alkanu viiltelemään heti sen jälkeen, mä en ollut kestänyt sitä. Äiti ja isä ei kestäny kattoo mun dokaamista ja huumeita, sekä mun itsemurha yrityksiä, mä jouduin lasten kotiin ja mielisairaaloihin. Ja se sattu mua niin paljon, että mä meinasin räjähtää kokoajan enemmän. Sitten yks päivä, mä olin päässy vähäks aikaa hoidosta. Mä kävelin puistossa, ja istahdin penkille. Mietin omiani, ja aloin tajuta. Huumeet, alkoholi, tupakka, viiltely, mikään ei ollu auttanu, vaan pahentanu ja satuttanu. Ne oli satuttanu kaikkia mun läheisiä ja mua, ihan kaikkia. Miks mä en edes ollu yrittäny? Mä olin suoraan vajonnu alas, enkä nostanu suojakilpeäni, yrittäny pärjätä ilman sua, nousta ylös, ja jäykistää ylähuultani. Mä olin valinnu nopeimman tien alas, enkä yrittäny nousta edes. Nielaisin kuuluvasti, enkä voinut pidätellä kyyneleitäni. Sitten mun ikänen tyttö istahti mun viereen, ja itki ihan hulluna. Kysyin siltä mikä on. Tyttö sano, että sillä oli ikävä sen poikaystävää joka asu ulkomailla, Saksassa. Sitten mä en kestäny enää, mä vuodatin tytölle koko jutun. Vaikka mä olin jääny luokallekkin, satuttanut itteeni ja muita, tehny elämästäni helvetin, aina mä tiesin syvällä sydämmessäni, että sä nostat mut ilmaan takasin. Mä olin ollu yksin häpeäni kanssa, ja valinnut pudotuksen. Mä tajusin sen vasta nyt, sä olit mun vierellä.

Kommentit