Kirjoitukset

Pieni katsaus elämään

fede, 11.06.2008 1:30
Katsottu 1278 kertaa

Avasin silmät ja jotain tapahtu. Yhtäkkiä tajusin että mun elämähän oli ihan okei, mulla oli kaikki hyvin. Siinä mä makasin sängyllä, pyyhin mun vähäisiä kyyneleitä ja mietin. Siitä oli neljä päivää kun eräs jätkä oli kertonu ettei se halunnu mun kanssa mitään. Sillä ei kuulemma ollu aikaa. "Se ei johdu susta, toivon että ymmärrät", se oli sanonu. Ja kyllähän mä ymmärsin. Mitä nyt kyseinen päivä oli ensimmäinen päivä ilman että itkin all the time. No joo, tuona päivänä oli neljä päivää siitä kun kyseinen jätkä pisti poikki. Kolme päivää oli siitä, kun yks toinen oli yrittäny mun kanssa jotain. Okei, kyllä mä vähän olin antanu periksi, olin menny hetkeksi mukaan sen juttuun, mutta en kyllä ollu ihan siinä hetkessä; olin miettiny koko ajan sitä eiooaikaa-tyyppiä. Enhän mä siitä eroon päässy, se ihan automaattisesti pyöri mun ajatuksissa koko ajan. Aiemmin oli käyny mielessä, että sellastako mun elämä oli: kännissä joka perjantai ja lauantai, ja miehiä tulee ja menee. Okei, ei niitä miehiä nyt montaa ollu, mutta anyway. Oli miten oli, mä tykkäsin siitä. Mulla oli hyviä kavereita, oikeesti parhaita. Niitä miettiessäni en voinu kuin hymyillä; olin niin tyytyväinen. No tietty vielä pientä plussaa mun elämään ois tuonu se aiemmin mainitsemani jätkä joka mut oli lempannu, mutta ei kai se sitten ollu tarkotettu mulle. Niin mä uskoin: mitä elämässä ikinä tapahtuikin, se oli tarkotettu niin. Aiemmin samana päivänä olin ollu kahvilla mun entisen maikan ja mun kaverin kanssa. Tää maikkakin oli vähän ku kaveri; meillä oli yhteistä läppää ja puhuttiin vaikka mistä. Oltiin yläasteella oltu hyvissä väleissä kyseisen maikan kanssa ja sitten ku yläaste oli mun osalta ohi, me oltiin jatkettu yhteydenpitoa mesessä. Kerran se sitten ehdotti kahville menoa kun itekin ehti omilta kiireiltään. Siellä oli tosi rentoa, kun me vaan juteltiin kaikkee maan ja taivaan väliltä ja vaihdeltiin kuulumisia. Toi maikka oli ihmisenä tosi kiva. Se oli niin pirtee ja ilonen, että tunsin itteni yhtä iloseksi. Mä halusin olla samanlainen; tartuttaisin mun hyvän olon muihinkin. Siitä lähtien päätin sen mitä olin jo kauan yrittäny: siihen sai jäädä pessimistisyys, musta tulis nyt positiivinen ja pirtee. Se tekis elämästä varmasti vieläkin helpompaa. Siinä sängyllä maatessani mä tunsin itteni tosi iloseksi. Vitsi että elämä on helppoa kun ottaa asiat rennosti. Kaikkien näiden ihmissuhdejuttujen lisäksi olin samana päivänä varmistunu mun tulevaisuuden suunnitelmista. Tiesin mihin kouluun haen seuraavaksi ja sellasta. Tuntu helpottavalta tietää jotain varmaa tulevaisuudestaan. Olin päättäny myös toteuttaa mun ikuisen haaveen ja lähteä au pairiksi heti kun tulis sopiva tilanne elämässä. Aluksi olin toteuttamassa samaista haavetta vähän pienemmässä mittakaavassa; kielimatkaan oli enää 43 päivää aikaa. Sitä ennen aioin vaan nauttia olostani; tuli mitä tuli, mä pidin hauskaa. Olin miettiny monesti että mikä on maailman paras ikä, ja mun mielestä se oli just tämä. Kun sä asut vielä kotona, susta pidetään huolta, sulla on vielä mahdollisuus miettiä tulevaisuuttas ja sulla on silti jo vähän vastuuta. Tätä listaa olis voinu jatkaa loputtomiin. "I'm not a girl, not yet a woman", niinku Britney lauloi. Mulla oli usein tunne, että mulla oli niin paljo sanottavaa etten enää tienny mitä sanoa. Siinä sängyllä maatessani se tuli taas, mutta tällä kertaa hyvällä tavalla. Mietin siinä että olis hauskaa joskus kirjottaa kunnon romaani mun elämästä. Sieltä löytyis vaikka minkälaista juttua. No jos mä joskus sen tekisin, niin toivottavasti mulla olis yhtä positiivinen asenne päällä. Eihän sitä koskaan tiedä millaseks elämä menee, enkä mä kyllä haluaiskaan tietää. Vaikka just pari päivää sitten olin puhunu kaverin kanssa ennustajalla käynnistä. No joo, kyllä mä toisaalta olisin voinukin mennä. Olishan se mielenkiintosta nähdä että osaako ne oikeesti ennustaa. Mutta osas tai ei, mun elämä oli ainaki siihen asti ollu tosi jees; täynnä sekä pettymyksiä että onnistumisia. Olin menettäny poikakaverin mutta oppinu sitä kautta että millasen jätkän mä halusin. Olin menettäny kavereita ja olin saanu ne takas. Olin joutunu lukioon mihin en ollu halunnu, mutta silti olin ollu tyytyväisempi kuin koskaan. Eli sellasta se oli ja olin siihen ihan tyytyväinen. "Let's see where this life's gonna take me" mä mietin ja käänsin kylkeä.

Kommentit