Kirjoitukset

Mitä tapahtuikaan juna-asemalla?

Annjna, 16.07.2008 10:14
Katsottu 1507 kertaa

Se näky vain iski kuin rosvo pimeältä kauppakujalta. Tai pikemminkin kuin siili poutapilveltä, en näet osannut odottaa sitä. Rosvon voit olettaa majailevan yön ahneuteen peittelemällä kaupustelijoiden kujalla, mutta voisitko villeimmissäkään fantasioissasi kuvitella siilin iskevän sinua pilveltä? Olettaen tietysti, että edes haaveilet siileistä, kovin moni ei sitä harrasta. Kun siili oli laskeutunut pehmeästi päälleni – tietenkin selkäpuoli edellä – pysähdyin ja jäin tuijottamaan halukkaasti edessäni avautuvaa näkyä kuin miestä, joka avaa paitaansa tanssien napatanssia Kanarialla kookosten alla. Tämä yllättävän ihanainen näky, joka oli jopa tuhannen siilinpiikin arvoinen, pysäytti minut täysin ja sai ajatukseni kirmaamaan hätääntyneinä keskellä tunkkaista rautatieasemaa. Läheiseltä laiturilta kuului junan ovien avautuessa iloisia jälleennäkemisen kiljahduksia, monia humaltuneita örähdyksiä ravintolavaunun tienoilta ja pienen pieni rikkoutuvan sydämen ääni, kun himokas koira menetti ainoan, jota oli koskaan rakastanut; sen laiskanpulskean miehen jalan, johon se oli junassa tutustunut. Mutta minä en välittänyt tuon koiran kieroutuneesta rakkauselämästä, joka muistutti pahimmillaan Ridge Forresterin suhdetta toimistonsa värikkääseen kukkamaljaan. Ridge oli saanut maljan äidiltään. Kaikki huomioni oli kohdistunut näkyyn edessäni. En edes huomannut Paavo Lipposen hölkkäävän ohitseni mahtavine matkalaukkuineen mauttomassa kukkapaidassa ja uusissa sinisissä farkuissa, jotka puristivat juuri oikeasta kohdasta. Olin vain ja katselin. Kuukautta aiemmin olin tehnyt lupauksen satojen muiden naisten seassa. Kaikilla sama lupaus, mutta eri motiivit. Kaikkien huulilla sama päätös tuhansin eri sanoin, jotka kuitenkin lopulta hukkuivat arjen kiireisiin kuin elämänhaluton, uimataidoton vanhus hotellin porealtaaseen. Oliko nyt minun aikani hypätä kielekkeeltä ja lipsua valastani? "H-juna Helsinkiin lähtee raiteelta 7" Kappas vain, junani lähtee ja tässä minä vieläkin seison kuin viagran vaikutuksesta. Riistin katseeni sen vangitsijasta ja vilkaisin kelloa. Tasan tunnin päästä Hilma-täti ja Paulikki-setä odottaisivat minua Helsingin asemalla. Loistaisinko läsnä – vai poissaolollani? Äh, aivan vitun sama. Lipsutaan sitten kunnolla lupauksesta, jos kerran lipsutaan! Antaa niiden kahden tärkeilijän ihmetellä, kun junan ovet avautuvat ja ulos astuukin vain parikymmentä täkäläistä Antti Tuiskun kopiota. Minä jään tänne ja tämä on minun päätökseni, josta kenelläkään ei ole oikeutta sanoa yhtäkään halaistua sanaa. Siirsin katseeni takaisin näkyyn, joka alun perin oli minut yllättänyt ja juoksin suu kolmantena jalkana sen luo kuin nälkäinen apina banaanitertun nähdessään. Helvettiin laihdutuskuurit ja Painonvartijat, minähän ostan suklaata kioskista silloin kun minua huvittaa!

Kommentit