Kirjoitukset

Yksinäinen kulkija

Sari1, 24.08.2008 6:42
Katsottu 1400 kertaa

Yksinäinen taivaltaja metsäpolkua kulki, aurinko jo laskemassa, vielä puunraoista pilkisteli. Oli jano kulkijalla, metsästä kirkkaan lähteen löysi, vesi oli puhdasta, janon vei, saattoi kulkija jatkaa matkaa. Reppu painoi ja väsytti, jostain nukkumapaikka pitäisi löytää, vaikka pehmeä sammalmatto suuren kuusen alta. Vaan kulkijan eteen avautui aukio, jossa vanha kartano oli, ikkunoissa valot ja kuin varjot verhojen takaa näkyisi. Meni kulkija ja koputti oveen, arveli jos täältä yösijan saisi. Oven avasi vanha nainen kutsui ystävällisesti peremmälle. Laittoi tulen suureen takkaan, iltapalan matkalaiselle toi. Kynttelikkö kädessänsä johdatti vieraan yläkertaan, pehmeään petiin nukkumaan sielläkin oli takka, joka ihanasti lämmitti. Sänkyyn asettui matkalainen päänsä painoi tyynylle, ajatteli kuinka ystävällinen vanha rouva olikaan. Väsynyt matkamies nopeasti uinahti, näki unta niin outoa: sängyn ympärillä valkoiset hahmot hänen untansa vartioi, ei kukaan sanaa sanonut, kaikki hiljaa olivat, he kuin ilmassa väreilivät matkamiehen unessa. Tuli uusi aamu, aurinko paistoi suuren kuusen alle. Sieltä heräsi matkalainen, untansa ihmeellistä muisteli. Ei ollut aukiota, ei kartanoa, oli vain syksyinen metsä, vaan niin todellinen oli uni ollut, ettei sitä uneksi uskoa voinut. Niin jatkoi matkaansa kulkija, näki edessään vanhat raput, ne samat, joita pitkin illalla taloon oli noussut. Nyt kaikki ympärillä metsittynyttä, ei kartanosta tietoakaan. Vain hämmästynyt ilme kasvoillansa, kulkija eteensä katseli.

Kommentit