Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
rufen, 30.11.2008 14:35
Katsottu 1444 kertaa
Eräänä iltana kuulin auringon nyyhkivän hiljaa haalistuvalla taivaalla. Se oli jo menossa uinailemaan, silti kysyin siltä: â€Mikä sinua surettaa?†Aurinko katsahti minuun. Kyyneleet höyrystyivät sihisten hetkeäkin lyhyemmässä ajassa sen hehkuvilta poskilta. â€Harmittaako sinua, että aikasi on tämän päivän osalta jo mennyt?†Aurinko rauhoittui hieman, niiskautti vielä kerran. â€Minun aikani tulee taas pian. Vuodet ovat sekunteja minulle, yö kuluu vilahtaen. En sure itseni vuoksi. Kiinnostukseni leimahti auringon punaiseksi. â€Kenen sitten? Kuka voi olla niin tärkeä, että saa aurinkomme itkemään?†Nyt aurinko naurahti pehmeästi. â€Te kaikki pikkuiset olennot olette. Mutta eräs kansa saa minut erityisen apeaksi. â€Päivänä, jona olen ollut piilossa ja pilvet ovat vuotaneet, nummet ja järvet keräävät itseensä niin paljon kosteutta, että illan tullessa ne peittyvät sumuun. Kesäisin, kun yöllä tuulee ja on vain hieman yli sata pimeää minuuttia, sumu ei levittäydy tasaiseksi peitteeksi järven pinnalle. â€Miksi, olen kysynyt sumulta. Sillä tietyssä vaiheessa yötä, pimeän jälkeen, näyttää siltä kuin sumu jakautuisi erillisiksi hahmoiksi. Sen pinta nousee ja tekee taas jyrkän laskun kuin ihmiset olkapää kohdasta, josta käsi alkaa. Toisinaan hahmoilla on päässään sumu-olkihatut tai ne kulkevat veneillä. Lipuvat hitaasti rannoilta hymisevästä kaislikosta keskelle järveä hartiat kumarassa. Ne eivät edes yritä kurkotella isääni, kuuta kohden, kuten muut yön olennot. Kun hahmot kohtaavat toisensa, ne sulautuvat yhdeksi sumupitsiksi. â€Sumu ei osannut vastata kysymykseeni. â€Minä tunnen jokaisen olennon alapuolellani. Tiedän, että sinulla, pieni ystäväni, on ystävällismieliset ajatukset ja että tuo puu rakastaa eniten maailmassa lehtiensä kahinaa. â€Tunnen päivän, maailmani, läpikotaisin. Nousustani laskuuni. Mutta yötä en käsitä. Enkä tuota sumun kansaa. Miksi ne haluavat kävellä veden päällä, kun ne voisivat tanssia maan pinnalla?†Aurinko huokaisi puhaltaen pilvet ympäriltään kauemmas. â€Miten minä voisin auttaa sinua? Sinä saat kasvit vihertämään ja vedet sulamaan; sinä mahdollistat elämän, johon olen niin perin kiintynyt. Mitä minä voisin tehdä sinun hyväksesi?†kysyin. Aurinko hymyili vielä kerran ennen kuin vajosi puiden taakse. â€Aa, vastapalvelus. Se ei ollut mitenkään odottamatonta sinulta, ystäväni. Vaikka mahdollistan elämäsi, et sammu yöksi minun laillani. Etsi tuo kansa. Järvi, jossa sumu laskeutuu epätasaisesti muodostaen hahmoja. Kuiskaa –näillä olennoilla on hyvin hennot korvat – sanat: Jos kohottaisitte raskaat hartianne niin, että näkisitte ympärillenne hämyisiin metsiin ja heinikkoihin, huomasitte, kuinka ainutkertaisuus pukee maailman kauneimmaksi.†Jos kohottaisitte hartianne niin, että näkisitte ympärillenne hämyisiin metsiin ja heinikkoihin, huomaisitte, kuinka maailman ainutkertaisuus on kauniimpaa kuin oma rakas heijastuksenne veden pinnassa.
Irishe, 02.02.2009 16:04
Kirjoitat kauniisti ja vahvasti. Tuot jokaisessa virkkeessä esille oman ideologiasi. Tekstejäsi on miellyttävä lukea ja muodostat sujuvia kokonaisuuksia. Kiitos mahtavasta lukukokemuksesta. Ja kiitos palautteesta. (Tahtoisin vielä huomauttaa että Kirje menetetylle on kliseinen, koska se vain on niin kliseistä. Voisihan sen koettaa ilmaista muutenkin, mutta jälki olisi suoraan sanottuna syvältä. Varsinkin minun yrittämänäni)
Irishe, 05.02.2009 17:51
Ole hyvä vain! kyllä. Tiedän tunteen. Se nostaa tajunnan jollekin syvemmälle tasolle. Ei sitä oikein voi sanoin kuvailla. Voisihan sitä yrittää. Mutta mitä lie siitäkin tulisi. Kiitos kohteliaisuudesta! Mitä oivalluksiin tulee. Ne eivät ole oivalluksia vaan peilauksia. Jokainen teksti on osa minua. Osa menneisyyttäni, osa tulevaisuuttani. Näin se vain menee. En kirjoita mitään tyhjästä. Vaan kokemuksista. Mutta ainahan niitä täytyy hieman höystää! Toivon, ettet tule pettymään minuun!
janifilth, 03.03.2009 15:11
Ensin vastine Caniksesta: Kiitos! Hmm, tuo olisi kyllä yksi aika kiehtova selitys.. Ja mukava huomata tulleensa oikein ymmärretyksi, tarkoitukseni nimenomaan on antaa lukijalle "vastuu" tarinan tulkitsemisesta. Tapahtumien hyppimistä en oikein saanut hillittyä, se on osana rakennetta, mutta se ei saisi olla liian ilmeistä.. Aika hankalaa..=) Ja sitten tämä novellisi.. Upea, ei voi muuta sanoa. Runollinen, herkkä, vahva. Luin tämän useamman kerran, ja aina tarina onnistui näyttäytymään hieman eri valossa. Olen itsekin yrittänyt kirjoittaa vastaavalla tyylillä, mutta jotain on aina jäänyt puuttumaan.. Ainoa asia, mikä hieman vaikeutti lukemista ja täten tunnelman luomista, oli se, että keskivaiheen dialogissa olet jättänyt jälkimmäisen lainausmerkin pois.. Jostain pitää aina motkottaa..=)
janifilth, 11.02.2010 12:43
Anonymiteetti on todellakin kaksiteräinen miekka. Näytin kerran paria tarinaa eräälle ystävälleni, joka lähes järkyttyi, kun ei ollut osannut koskaan edes ajatella, että harrastan kirjoittamista. Ja varsinkin kauhun kirjoittamista. "Oikeassa" elämässä näytän yhden puolen itsestäni, täällä (esimerkiksi) toisen. Töissä olen erilainen kuin parisuhteessa. Silti kaikki nuo puolet ovat lähtemättömästi osa minua, sitä kuka tai mikä minä olen, ja väistämättä nuo puolet sekoittuvat toisiinsa enemmän tai vähemmän.. Ja lukija saattaa oppia minusta asioita, joita en välttämättä tiedosta edes itse. Kirjoittaminen on minulle enimmäkseen pakoa todellisuudesta. Kun alan kirjoittaa, ajantaju ei nyt sentään häviä mutta hämärtyy aika tavalla, enkä välttämättä huomioi ympäristöäni lainkaan. Muutama ensimmäinen rivi on vaikeaa, sitten tavaraa alkaa tulla jos on tullakseen, ja ah, sitä kirjoitusvirheiden ja epäselvien lyhenteiden määrää kun sormet eivät pysy ajatusten tahdissa. On käynyt jopa niin, että (tietoinen) mieleni askartelee jo tarinan lopun kanssa enkä ole päässyt lähellekään puoltaväliä.. Tarinoitteni henkilöt ovat usein minulle tuttuja ihmisiä, luonteenpiirteitä sekoittamalla saa ihan kelvollisia hahmoja. Ja saattaa sivussa hoksata uusia asioita ystävistäänkin.. Kyllä, nimeni on Jani, ja haluaisin kuulla lisää omasta kirjoittamisestasi, miten aloitat, luotko tarinan etukäteen vai muotoutuuko se vasta kirjoitusvaiheessa? Mielentilasi kirjoittaessa, oletko eräänlaisessa transsissa kuten minä vai..? =)
Akvaariovalot, 03.12.2008 17:12
Voisin kuvitella, että joskus kirjastosta löytyy kirja sun nimellä, sun sanoilla. Tästäkin saisi rönsyilemään ehkä sellaisen.