Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-:-, 12.01.2009 19:40
Katsottu 1478 kertaa
Olen kivi polulla, kunnes joku siirtää minut sivuun. Olen kivi kengässä, kunnes se poistetaan häiritsevänä. Olen kivi sorassa, enkä erotu tarpeeksi poimittavaksi. Ja kivi, on välillä myös sydämessäni. Sieluani riipii, sitä mustaa kaapua, musta ja revitty on sen olemus, riekaleina kaikesta mitä olen saanut aikaan. En tunne enään itseäni, olisin halunnut olla muuta, en itseni, vaan joku muu. En paras, en huonoin, en minä. Olen kai juurtunut itseeni, olematta se mitä olen, olenko vaipumassa epätoivoon. Muuttua olen aikonut, muuttua on ollut yritykseni. Mutta olenko silti vain tiikeri raidoissaan, pantteri täplissään. Yritän antaa kaikkeni, vuoksesi... Mutta vaikka olisin täydellinen sinulle, en ikinä tule olemaan se, joka halusin!
Irishe, 29.01.2009 18:03
En osaa arvostella runoja. Mutta tämä on kaikesta huolimatta hyvä. Yksi kohta häiritsi. En saanut siitä kiinni. "Sieluani riipii sitä mustaa kaapua," Aivan kuin tuossa olisi jokin ajatus katkos. Minusta sen pitäisi olla joko: "Sieluni riipii sitä mustaa kaapua," tai "sieluani riipii se musta kaapu".En tiedä. Tuo kohta vain karkasi minulta...
-:-, 01.02.2009 16:44
Joo no siinä on pieni virhe... Korjaanpa sen :P siitä puuttuu joko pilkku tai ajatusviiva :)
Akhilleus, 25.02.2010 23:03
Melkein kuin omaa ajatuksenjuoksua seuraisi. Joskus on ollut samanlainen fiilis, että haluaisi olla jotain mitä ei ole vain jotta voisi olla toiselle mieliksi..
rufen, 13.01.2009 16:06
Tuo kiviosuus on taidokas.