-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
janifilth, 10.02.2009 14:58
Katsottu 2007 kertaa
Miksi näin täytyi käydä? Hän ei koskaan halunnut satuttaa ketään.. Mutta nyt nälkä.. Ei, ei nälkä, pikemminkin jano, oli liian suuri.. Sietämätön! Rakkaus, sen syyksi hän kaiken laittoi. Ja Jumala, miksi palvottu Herra ei auttanut.. Hyvä on, ei hän koskaan ennen ollut uskonut Jumalaan, ei ennen, mutta se mitä tapahtui, se oli paholaisen, Saatanan työtä. Ja jos Saatana on olemassa, silloinhan on oltava myös Jumala, vai.. Vuosi sitten hän rakastui erääseen tyttöön. Palavasti. Tyttö, tai oikeammin nainen.. Tämä kyllä näytti nuorelta, mutta.. Vain vuosi, ja kaikki mihin hän oli milloinkaan uskonut, muuttui merkityksettömäksi. Nainen ei ollut mitenkään huomiota herättävän erilainen, ei edes gootti, ei suinkaan. Musta kangas, ei, se ei koskaan verhonnut hänen siroa, hoikkaa, ja samalla niin täyteläistä vartaloaan.. Vartaloa, joka aiheutti niin turmiollisen, tuomittavan, hävettävän syntisen himon.. Ja kun tuo nainen katsoi viattomilla, kirkkaan vihreillä silmillään niin vannon, kautta minkä tahansa jumalan: Mies kuin mies muuttuu pelkäksi saastaiseksi, lihaa himoitsevaksi pedoksi, säälittäväksi eläimeksi, omien halujensa voimattomaksi uhriksi. Kaikille vaikutus ei tietenkään ollut sama, muiden mielestä hän oli vain ihan hyvän näköinen.. Mutta hän sai sen aikaan jos vain tahtoi, se oli jotenkin hypnoottista, ja tuo onneton mies jäi hänen orjakseen. Tuon suloisen, viattoman, herkän olennon orjaksi, joka totteli, ei voinut muuta kuin totella tuon enkelimäisen kauniin, paholaismaisen olennon jokaista pienintäkin toivomusta. Ja kun vuosi oli kulunut, totuus valkeni miehelle viimein. Jokaisena synnin täyttämänä yönä, jokaisena yönä, jona he tekivät asioita, joista edes puolittain terveen seksuaalisuuden omaava ihminen ei rohkenisi edes uneksia.. Ei myöskään tuo mies ennenkuin hän tapasi naisen, ei, hän olisi tuominnut moisen oikopäätä, kavahtaen kääntänyt katseensa.. Jokaisena yönä nainen teki hänestä jotakin, millä ei olisi milloinkaan sijaa tervejärkisessä maailmassa, jotain, mikä aamun ensisäteiden halkoessa yön viimeisiä rippeitä tuomittaisiin vain painajaiseksi, ei miksikään muuksi. Ja tuo nainen, Jumalani, tuo nainen tiesi täsmälleen mitä teki, tiesi tarkoin mikä olisi hänen saatanallisen hankkeensa petomainen tulos.. Ja nautti joka hetkestä. Ja mies, naisen saatua työnsä loppuun, saatuaan täyden tyydytyksen ryöstäessään miehen viimeisenkin inhimillisyyden rippeen, tunsi nälkää. Ei, aivan kuten alussa sanoin, janoa. Helvetillistä janoa nuoreen, neitseelliseen vereen. Hän ei osannut enää uneksia mistään muusta kuin että voisi suudella pahaa-aavistamattoman uhrin vaaleaa kaulaa, asettaa hampaansa sykkivälle suonelle ja puhkaista neitseellinen iho.. Ah, täyttymys, sitä se on, ei mitään muuta, täyttymys, ylivertainen huumeidenkäyttäjien tunteisiin verrattuna, seksi.. Hah! Apinoiden harrastus.. Tuo saatanallinen jano, jonka voi tyydyttää vain veri.. Kuuma, kiihottunut veri.. Lähden nyt, aurinko on jo mennyt mailleen.. Nousen ylös pimeästä loukostani.. Jano.. Niin kova jano.. ----------------------------- Nonni, olkoon tämä nyt ensimmäinen täällä. Muutaman vuoden vanha juttu, jota kohensin vähän..
rufen, 11.02.2010 18:39
Kuka kirjailija on merkinnyt elämässäsi eniten? Miten, miksi? Jos hypätään kirjallisuuden ulkopuolelle, ketkä muusikot tai kuvataitelijat ovat vaikuttaneet kirjoittamiseesi eniten? King on kuitenkin mainittava. En ole itse ikinä lukenut häntä niin kuin tyylilliseltä kannalta. Lapsesta saakka minua on kiinnostanut ne aiheet, joita hän käyttää. Kokki-Kingin resepti on kyllä yksinkertaisuudessaan toimiva. Oikeastaan hän on myös ompelija, kun miettii, millainen kaava hänellä on käytössään: sen mukaan saa tehtyä paitoja, pukuja, mekkoja ja housujakin :DD Kuten sanoit, hänellä on sama idea lähes kaikissa teoksissaan, mutta toteutus vaihtelee. Vaikkakin päähenkilöt ovat usein aika samanlaisia -miehiä, kirjailijoita...- ja niin edelleen. Itse luen Kingiä silti vain viihteenä. Hänellä on joitakin kielellisiä neronleimauksia, mutta en silti arvosta häntä kovinkaan paljoa kirjoittajana, mielikuvituksen käyttäjänä kyllä.
rufen, 26.01.2010 22:09
Tätä en olekaan vielä kommentoinut, vaikka toki lukenut aiemmin. Kertojalla on eräänlainen kiire, sen näkee jo tarinan alusta. Välimerkit, lyhyeksi jääneet lauseet ja niiden sisällöt, kaikki sellaiset saavat lukijan tuntemaan kertojan sekavat tunteet. Muistot ovat hänelle niin vahvoja, että hän uppoaa niihin syvemmin kuin oli tarkoituksensa. Silti hän haluaa päästä niistä eteenpäin, sillä jokin käskee häntä muualle. Tunnelma tavoitettu taas kerran loistavasti. "Mutta hän sai sen aikaan jos vain tahtoi, se oli jotenkin hypnoottista, ja tuo onneton mies jäi hänen orjakseen" kuulostaa aivan siltä, että kertoja syyttelee naista peitelläkseen itseään. Pian tuon jälkeen aloin silti uskoa kertojaa.