Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
janifilth, 10.02.2009 15:03
Katsottu 1319 kertaa
Eksynyt
rannalla tuonelan virran
Kuoli pois, jäivät kaipaamaan
he, jotka ennen vihasivat
Kateelliset, valehtelevat
Unohdettiin
rannalle kuoleman virran
Eikö kukaan raskinut
peittää hänen silmiään hopealla
Saidat, kitsaat
Ikuisuuden
hän katseli surun virtaa
Yksin, ei tultu noutamaan
pois, minne vain
Itsekkäät, ahneet
Helvettiin
Taivaaseen toivoi pääsevänsä
jo saapui Saatana
ilouutista kantoi
Takaisin elämään
Helvetissä
Taivaassa huuto kuultiin
huuto hullun, mielipuolen
Minne tahansa toivoi pääsevänsä
Tuomittiin takaisin elämään
rufen, 12.02.2009 13:42
En tiennyt, minne vastata, joten päädyin tähän mukavaan, tuttuun runoon. Hienoa, että tuo haaveeni näkyi. En sitä tietoisesti laittanut mukaan, mutta kannan sitä aina itsessäni. Mietin sitä isäjuttua itsekin. Mietin, että mitä se isä oikeastaan symboloi, ja minusta sillä on tärkeä osa. Tyylillisesti se on kyllä huono valinta; se nimenomaan rikkoo kokonaisuutta, kuten sanoit. Voisin yrittää kehittää sitä vielä, esittää asian hienovaraisemmin. Kiitos kommentistasi, siitä oli minulle hyödyksi :)
rufen, 11.02.2010 18:45
Vanhoissa teksteissä on se ihanuus, että ne merkitsevät niin paljon muutakin kirjoittajalleen kuin vain tämän taitoja. Ja aina niitä voi ottaa käsittelyyn uudelleen, jos raaskii. Yksi tuon kertomasi luontokokemuksen pointeista on varmastikin juuri se, että se tuntui kestävän kauemmin kuin kello olisi näyttänyt. Jokin siinä hetkessä ylitti typerän kellon suppeat rajat.
rufen, 11.02.2009 22:53
Tässä oli kivoja elementtejä. Toisen säkeistön kolme viimeistä säettä olivat erityisen ilahduttavia. Kuitenkin tässä oli jokin, joka jätti tämän kaukaiseksi. En oikeastaan osaa selittää sitä -.-