Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Ronnie, 24.02.2009 19:37
Katsottu 1284 kertaa
Me tavattiin Henkan kanssa viis vuotta sitten Elomessuilla. Ei siin ollu mitään ihmeellistä, paits et se kaato tuopillisen olutta mun päälle, ja mä tarjosin sille sit myöhemmin hampparin linja-autoaseman grillikiskalla. Toisin ku jotkut ehkä kuvittelee, me ei oltu heti vaihtamassa ruumiineritteitä vaan meidän juttu eteni silleen hitaasti askel kerrallaan. Käytiin leffassa Maximissa, ei sillon ollu viel mitään Bio Rexiä, ja sen jälkeen vedettiin juustohampurilaisia mäkkärissä, soiteltiin toisillemme muka jotain tärkeetä asiaa mut oikeesti haluttiin vaan kuulla toisen ääni ja hengailtiin jommankumman kaverilössin kanssa. Sit jossain vaiheessa siitä tuli vakavampaa, se tais olla ihan lokakuun alkua. Me oltiin käyty vuokraas leffa Palokunnankadun Makuunista ja menty sit mun kämpille Arvi Kariston kadulle. Siin oli pöydällä kaikenmaailman sipsit ja karkit, ja me löhöttiin mustalla nahkasohvalla, katottiin kun Sylvester Stallone hääri ympäriinsä mun kakskytneljätuumasen Philipsin telkkarin pölysessä kuvaruudussa. Mä muistan kelanneeni, et se leffa oli paskin ikinä, ja että vois viimein vaihtaa veehooässät deeveedeihin kuhan sais vaan rahaa kasaan. Mut sit Henkka painokin stoppia ja keskeytti mun ajatukset kuiskaamalla mun korvaan pari pehmeää sanaa, jotka kutitti kivasti vatsanpohjassa ja sai mut hihittämään. Sellasina hetkinä mä tunnen itteni tosi stereotyyppihinttariks. Se suuteli mun kaulaa ja kerto, miten kaunis mä olin kaikkialta, et se tykkäs mun punaruskeista hiuksista ja vihreistä silmistä, jopa mun maha oli kuulemma ihana – vaikkei ollukkaan samanlainen pyykkilauta ku sillä ittellä. Ja sit yhtäkkii mä makasinkin selälläni siinä sohvalla ja se kääri hitain ja varmoin liikkein mun t-paitaa ylemmäs. Mä muistan, kuinka mun sydän hakkas ja mua jännitti, vaikken mä ollukkaan mikään neitsyt ollu enää pitkään aikaan. Mut Henkka oli liian täydellinen ja mä pelkäsin olevani pettymys. Siinä mä vaan makasin ja annoin Henkan rauhassa suudella mun vatsaa ja sit lopulta riisua sen t-paidan kokonaan veks. Se veti mut hajareisin syliinsä istumaan ja kun sen kädet hyväili mun paljasta ylävartaloa mä tajusin miten paljon mä halusin sitä, ja tarvitsin sitä. Ja sen käsittämättömän kiiman sekoittamilla, houreisilla aivoillani mä pystyin kelaan, et vittu, tää on ainakin viiskyt kertaa parempaa ku joku Sylvester Stallone.