Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Cloverfield, 27.03.2009 16:47
Katsottu 1607 kertaa
Los Angeles, Yhdysvallat 11.6.2007 *************** Aurinko porotti hiostavana olohuoneeseen jossa Alice istui miehensä Peterin kanssa katsomassa tv:tä. –Perhana tota aurinkoa kun heijastuu ruutuun ni ei näe edes uutisia, Peter kirosi. –Noh noh, koita nyt olla ilonen kun aurinko paistaa eikä ole koiran ilma, Alice lepytteli miestään. Alice oli noin kolmekymmentä vuotias liikenainen ja hän oli viikko sitten päässyt kesälomalle. Koko maailma, Alice mukaan lukien, oli tietämätön viime viikkoisista Alue 51:en tapahtumista. Muuten kaikkialla vallitsisi paniikki. Alice nousi sulkemaan verhot jos se vaikka auttaisi näkemään tv-ohjelman paremmin. Hänen teini-ikäiset lapsensa tulisivat pian viikkoleiriltä. Oli jo iltapäivä ja Alice miehensä kanssa oli odottanu lapsiaan kotiin jo kahdestatoista asti. –Voisin käydä nopeasti tossa lähikaupassa ostamassa vaikka limua tai mehua jos Peggyllä ja Simonilla on jano kun ne vihdoin tulee, Alice ehdotti asettaen kätensä miehensä polvelle. –Juu käyppä vain, Peter röhnötti sohvalla. Alice nousi ja paransi jakkupukunsa hametta. Hän käveli yläkertaan kokolattiamatolla peitettyjä portaita pitkin ja nappasi käsilaukkunsa varmistettuaan että siellä on lompakko ja sitten hän suunnisti takaisin alas ja ulos. –Tulen kohta takaisin kulta, ei mee kauaa, Alice sanoi ja asteli ulos etuovesta omakotitalonsa pihalle. Käveltyään kadunvarteen Alice kiinnitti huomionsa siihen miten levoton normaalisti hiljainen asuinalue nyt oli. Ihmiset tunkivat hädissään tavaraa autoihinsa ja jotkut ryntäilivät vauhdilla luultavasti kotejaan kohti. Jopa naapurin Larry-setä oli hoputtamassa koiraansa farmarinsa takapenkille. Alice käveli ripeästi kadun yli Larryn luokse ja kysyi: -Larry, mitä täällä on meneillään? Aluksi Larry ei kuullut eikä huomioinut Alicea mutta kun tämä huomasi yhtäkkiä Alicen, hän tuli nopeasti tämän luokse ja hätääntyneenä tarttui Alicea olkapäistä ja vauhkosi: -Teiän täytyy heti paikalla lähteä, koko kaupunki on vaarassa! –Miten niin vaarassa? Mitä on tapahtunut? Alice huolestui ja seurasi katseellaan kun Larry haki sisältä matka-arkkuja ja sulloi ne takakonttiin. –Ne tulee, ne… ne… ne tulee! Larry änkytti peloissaan. –Mitkä ne?! Alice korotti jo ääntään hätääntyneenä. Mutta siihen hän ei saanut vastausta sillä Larry ehti autoon ja peruuttaessaan meinasi ajaa Alicen päälle. Pian Larry olikin kadonnut autonsa kanssa kulman taakse minne muitakin autoja suuntasi. Ympärillä vallitsi kaaos. Ihmisiä juoksi lastensa tai lemmikkinsä kanssa. Kaukana ja lähellä kuului ihmisten hälinää ja autojen tööttäilyjä. Alice kipitti korkokengillään tuntemattoman miehen luo joka seisoi rauhallisena tien kulmassa katsoen länteen päin. –Mitä täällä tapahtuu? Miksi kaikki pakkaavat? hän kysyi mustaihoiselta mieheltä joka seisoi kädet taskuissaan. –Nuo tulevat, mies hymyili oudosti ja osoitti sormellaan etelään parin korttelin päähän. Kun Alice käänsi katseensa siihen suuntaan, siellä välähti kirkas valo sokaisevasti ja matalan jyrähdyksen saattelemana maa tärisi ja se sai miehen ja Alicen kaatumaan. –Varo! mies huusi ja veti samalla Alicen pois tien keskeltä juuri kun siihen rysähti liekkien peittämä farmari. Se oli Larryn. Kun Alice nousi, tämä lähti välittömästi juoksemaan kotiinsa. Jyrähdyksiä kuului lisää ja joka tärähdyksellä Alice kaatui mutta lopulta hän saavutti kotinsa. –Peter! Peter! Meidän täytyy lähteä! hän huusi rynnätessään sisään. Alice juoksi olohuoneeseen eikä voinut uskoa silmiään. Olohuoneen takapihan puoleinen seinä oli kuin auki revitty ja massiivinen, lihaksikas piikkiselkäinen olento roikotti Peteriä puristaen suurella kourallaan tämän kaulaa. Alice jäykistyi kauhusta eikä iso olento huomannut häntä. Ei vaikka Peter yritti huutaa Alicen nimeä kuristuksesta huolimatta. Peter rimpuili kahden metrin korkeudessa ja olento tarttui tämän hiuksista kiinni. Olennon kädestä alkoi tirskua vaaleanruskeaa nestettä Peterin vartalolle ja Peterin reaktiosta päätellen se poltti kivuliaasti. Peter karjui kivusta ja Alice oli lyhistynyt peloissaan maahan puiselle lattialle täristen katsoen tätä näkyä. Olento laski toisen kätensä irti mutta upotti toisen kouransa kynnet Peterin päänahkaan syvälle niin että ne raapivat Peterin kalloluuta. Olento nosti Peterin korkeammalle ja nytkäytti Peterin vartaloa pikaisesti alaspäin jolloin Peterin nahaton vartalo luiskahti nahasta irti lattialle. Tämän sisälmykset levisivät olohuoneen matolle ja Peterin kärsivä huuto lakkasi. Alice katseli järkyttyneenä kädet suun edessä miehensä levinnyttä nahatonta vartaloa. Olento nieli Peterin ihon ja päästi kimakan, korvia raastavan kiljumista muistuttavan äänen. Alice alkoi perääntyä ja koitti pitää mahdollisimman vähän ääntä. Vasta etuoven luona kun oven lukosta kuului naksahdus, olento kuuli ja haistoi Alicen ja asteli raskaasti eteiseen. Alice juoksi ovesta ulos ja meni autotalliin. Tämä istui autoon ja kaivoi laukusta auton avaimet. Alice ei odottanut autotallin oven avautumista vaan peruutti niistä läpi. Auto meni puisesta autotallin ovesta läpi kuin paperista sillä Peter ei ollut halunnut tuhlata rahojaan kalliiseen vahvaan oveen. Kun Alice oli saanut auton ulos tallista, olento rysähti läpi talon seinän. Tämä huomasi Alicen autossa ja lähti saavuttamaan tätä. Alicen onnistui kääntää auto ja juuri kun olento olisi saanut autosta kiinni, Alice sai auton kiihtymään pois paikalta. Joka puolella näkyi samankaltaisia olentoja ihmisten kimpussa. Alice väisteli autollaan eteen juoksevia ihmisiä eikä uskaltanut pysähtyä poimimaan niitä kyytiin vaikka olisi ehkä voinutkin. Alicen oli pakko jarruttaa kun hänen eteensä kierähti auto metallisesti rymisten. Hän jatkoi taas matkaansa auton mentyä pois tieltä ja näki tien keskellä yhden karjuvista olennoista. Hän kiihdytti ja painoi päänsä alas juuri törmäyshetkellä. Olento rysähti auton konepellille ja vauhdin voimasta kierähti katon kautta maahan runneltuna ja lievästi loukkaantuneena mutta nousi takaisin ylös ja yritti lähteä perään mutta oli loukannut jalkansa niin, ettei jaksanut juosta perässä kauaa. Alicen auton katto oli painunut hieman alaspäin mutta Alice löi sen nyrkillä vähän ylemmäs. Ajaessaan Alice purskahti itkuun kuolleen miehensä vuoksi mutta painoi kaasua ajatellen että voisi ajaa tuttavansa luo joka asui armeijan tiloissa. Lastenkaan tilannetta hän ei tiennyt. Jatkuu