Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
janifilth, 20.04.2009 6:08
Katsottu 1365 kertaa
Tarina istui kylmällä jalkakäytävällä itkien hiljaa. Se tunsi itsensä huonoksi. Turhaksi. Käytetyksi. Se painoi päänsä alas ja antoi pitkien, vaaleiden, sateen kastelemien hiustensa pudota kasvojensa eteen, peittämään mustuneen silmänsä, ainoan lahjan, jonka se oli saanut annettuaan ensin kaikkensa. Se tunsi itsensä petetyksi. Vihaiseksi. Surulliseksi. Se itki varovasti, niin hiljaa etteivät harvat ohikulkijat huomanneet sitä. Se häpesi itseään. Se vihasi itseään. Se halusi unohduksen. Se halusi kadota. Se oli hyvin lyhyt tarina, sellainen, jota ihmiset eivät tunteneet. Vaatimaton, lyhyt, surullinen, unohdettu. Poisheitetty, jätetty, hakattu, haukuttu. Kukapa sellaista tarinaa haluaisi? Se halusi unohduksen. Se halusi kadota. Runo käveleskeli pitkin unohdetun, hylätyn kaupungin laitakatuja. Se halusi löytää jotain suurta, jotain elämää, kuolemaa, jopa rakkautta suurempaa. Se kuljeskeli mietteissään, vaelteli vailla päämäärää, ajatteli sanoja. Niiden tuoksua, niiden väriä. Se punnitsi mielessään niiden painoa. Mutta se ei keksinyt mitään. Tyhjiä lauseita, mitäänsanomattomia säkeitä. Se turhautui. Se mietti, olivatko kaikki suuret ajatukset jo käytetty loppuun. Sattumalta se kääntyi kadunkulmasta, siitä, mistä vuosi sitten oli löydetty kuollut ihminen, ja Runo tuli samalle kadulle jolla Tarina yritti hukuttaa itsensä hiljaisiin kyyneliin. Myöhemmin joku kertoi kuulleensa, kuinka joku oli joskus sanonut, että jollakin olisi ollut vaivoinaan mies, jonka kerrottiin menettäneen sielunsa viinalle jo aikapäiviä sitten. Joku oli väittänyt, että vanha juoppo olisi houreissaan nähnyt kahden hahmon kävelevän mereen, toisiaan käsistä pidellen. Hahmot olivat suudellet, näin rappiolla oleva mies oli kuulemma sanonut, ennenkuin he hymyillen katosivat kylmään veteen. Tarinaksi hän kutsui toista varjoisista hahmoista, toista hän oli kutsunut Runoksi. ------------------------------- Arkistojen aarteita..=)
markk, 08.01.2010 17:55
Otsikosta tuli mieleeni ala-asteella kirjoittamani tarina pisteestä ja pilkusta. Ja taisi niitä olla muitakin, täysin absurdeja asioita personifikoituna. Tämä oli kuitenkin jotain ihan muuta kuin ala-astelaisen kyhäelmät! Tämä on kaunis ja erikoinen. Viimeisestä jaksosta olen rufenin kanssa samoilla linjoilla. Ehkä eniten siksi, että sen lauseet ovat vaikeita ja tuntuvat jopa virheellisiltä. Niin paljon "joku" sanaa ensimmäisessäkin lauseessa. Liikaa. Mutta koskettavaa. Tämäkin.
markk, 08.01.2010 18:00
Niin ja suurkiitos kommentistasi (: Minä itse pohdin, ovatko "Mieluummin kuolen kuin.." kohdat jotenkin kliseisiä, mutta hyvä jos olet eri mieltä. Itsekin suunnittelin tekeväni novellista paljon lyhyemmän, mutta sormet veivät mukanaan ja asiakirja täyttyi sanoista. En minä osaa sitä lyhentää. Ainakaan vielä. Suloisuus ja herkkyys uhkaa varmasti, kun 18-vuotias lapsi päättää kirjoittaa koiranpentukasvoisesta rakkaastaan :)
rufen, 22.01.2010 22:58
Valitsin sattumanvaraisesti jonkun kirjoituksistasi, johon kirjoitan tällaisen kommentin, joka ei varsinaisesti liity tekstiisi. Minulle on hyvin tärkeää se, että luet kirjoituksiani. Arvostan sinua kirjoittajana, ja tuntuu hyvältä huomata, että minusta loistelias kirjoittaja pitää minuakin taitavana! En saa juuri mitään palautetta juuri keneltäkään, mutta sinulta senkin edestä hyödyllisiä ja reiluja sanoja :) Kuvauksesi perusteella olet myöskin kiinnostunut samoista asioista kuin minä, mikä voi olla joko hyvä tai huono: et näe kirjoituksiani objektiiviselta kannalta tai jaat saman rakkauden samoihin asioihin kuin minä. Kiitos siitä, että saan lukea tekstejäsi ja erityisen raskas kiitos siitä, että luet kirjoituksiani!
rufen, 25.01.2010 17:03
unohdin vallan sanoa, että Unelmien näkijässä on parikin kirjoitusvirhettä, kiitos huomiostasi! Toivottovasti et menettänyt uniasi tai nähnyt niitä hirvittävistä sanahirviöistä :P
rufen, 25.04.2009 5:29
Suloisia adjektiiveja!, rakastamaani personifikaatiota. Ihanaa, ihanaa! Tuo viimeinen kappale on hieman... ulkopuolinen. En oikeastaan tiedä miksi. Saattaa olla, että se on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta sen tunnelma on niin eri kuin kahden ensimmäisen kappaleen. Mutta tuo merijuttu, suudelmakin, on silti hieno idea.