Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-:-, 25.07.2009 14:08
Katsottu 1480 kertaa
Vielä hetki, mielummin pidempään, tahtoisin hyväillä ihoasi. Jos edes kerran, mielummin useammin, tahtoisin suudella huuliasi. Mutta en voi, koska rakastan sinua niin, on minun annettava sinun mennä. En voi pitää sinua enään lähelläni, koska tiedän, et ole onnellinen kanssani. Olen siis tuottanut pettymyksen, sinulle, itselleni. Ja rakkauden nimeen, huudan yksinäisyyden oodia, kulunutta balladia yön synkkinä hetkinä. Silti en osaa päästää täysin irti, vaan toivon että näkisit kyyneleeni. Jotka virtaavat vuolaana, kumpuavat sielusta, ja huutavat kaunista nimeäsi. Rakastan sinua enemmän kuin elämää, vaan en voi sitä enään ääneen sanoa. Rakastan sinua aivan liikaa, ja jokainen nielaus tuntuu aina vain raskaammalta. Annan sinun mennä, koska en voisi elää, jos olisit onneton, koska et ole onnellinen kanssani, koska sitä, rakkauteni todella on. Olet minun elämäni nainen, oma kolibrini, enkä voi enään tehdä mitään mikä muuttaisi tilannetta. Koska rakkaus tarkoittaa, että välittää, haluaa olla toisen kanssa, voisi kuvitella olevansa aina saman taivaan alla. Ei koskaan tahdo tuottaa tuskaa, vaan toivoo toisen olevan onnellinen, vaikka se satuttaisi itseään. Ja koska päästän sinut nyt luotani, jotta voisit olla onnellinen, vaikka se minua satuttaakin... Olen itsekkäin ihminen maan päällä... Koska en voisi olla iloinen jos kärsit.
-z-, 25.07.2009 16:43
surullista, mutta ei toivotonta. *halaus*
-:-, 25.07.2009 16:11
En tykkää kirjoittaa omasta elämästäni, enkä tykkää kirjoittaa runoja jotka ovat näin pitkiä... Sen lisäksi tuli rytmiteltyä aika raskaaksi lukea, mutta sanat runossa, oli vielä raskaampi kirjoittaa :)