-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

E-Ohio text log 1

Cloverfield, 03.08.2009 17:09
Katsottu 1037 kertaa

Opening text log... Please wait... Text log open_ Heräsin kun kuulin räjähdyksen joka kuulosti tulevan alapuolelta. Nousin välittömästi ylös pukemaan vaatteitani. Samassa hälytysääni alkoi soida ja koko huone välkkyi punaisena kun seinällä oleva valo kirkastui. Puin harmaat löysät housut, harmaan pitkähihaisen ja metallisen liivin päälleni. Tarkistin huoneeni siltä varalta, että siellä on kaikki okei ja kun kuulin toisen räjähdyksen, juoksin ovelle, iskin kämmeneni punertavaan tunnistimeen ja juoksin ylöspäin avautuvasta ovesta käytävälle. Osittain kumia ja osittain metallia olevien kenkieni pohjat kilahtelivat osuessaan metalliseen lattiaan juostessani käytävällä jonka seinät oli ruskeahkoa metallia ja siinä oli monimutkaisia juovia muodostaen kuvion joka muodostu maanpäällistä metrokarttaa. Kaikki tässä paikassa oli metallia joten kenkäni kuuluivat varmasti kauaskin. Tulin käytävän päähän hissille ja painoin jälleen kämmeneni tunnistimeen saadakseni hissin tähän kerrokseen. Ihmettelin miksi käytävä oli tyhjä vaikka yleensä siinä kulki useampikin henkilö sen varrella sijaitsevien huoneiden vuoksi. Koko käytävä välkkyi punaisena ja mustana ja se alkoi käydä silmille. Hälytysääni huusi yhä voimakkaina pätkittäisinä torven kajahduksilla. Vihdoin hissi saapui, ja raskaannäköiset punaraitaiset metalliovet luiskahtivat pois tieltä seinän sisälle kuin ne eivät painaisi mitään ja astuessani hissiin, ne sulkeutuivat samaa vauhtia. Joku kerran mursi muistaakseni jalkansa juuri näissä ovissa. Seisoin keskellä hissiä ja painoin kosketusnäytöllä näkyvää tekstiä jossa luki ”Komentosilta”. Kosketusnäyttö pyysi minua näyttämään rannetunnukseni, ja laitoin sen osoitettuun paikkaan, kosketusnäytön vieressä olevan kameramaisen linssin päälle. Hissi lähti pikaisesti ylös, mutta painavoimantasaaja mahdollisti sen etten litistynyt lattiaan tai etten ylös saapuessani lennä kattoon. Avasin rannetunnuksessa olevan radion ja yritin ottaa yhteyttä isääni jonka pitäisi olla komentosillalla. En kuitenkaan saanut vastausta, radio vain kohisi, lukuunottamata outoja häiriösignaaleja. Hissin metalliset seinät vilkkuivat myös punaisina hissin sisällä olevan hätävalon vuoksi. Kovaäänistä kaiutinta siellä ei sentään ollut. Olin ottanut huoneestani mukaan asuni varusteita mukaan ja päätin pukea ne tässä odotellessani. Hauisteni ympärille tuli teräksiset suojalaatat, samoin polvien, reisien, säärien, ranteen ja selän ympärille. Alle minuutin sisään olin ylhäällä ja hissi pysähtyi, ovet avautuivat taas vauhdilla ja menin niistä nopeasti läpi. Ympyrän muotoisessa aulassa, joka vei neljään eri suuntaan, ei ollut poikkeavasti yhtään ketään ja katossa olevat valot olivat sammuksissa ja yhdestä kohtaa pursusi kipinöitä. Yleensä sinertävissä väreissä oleva aula välkkyi nyt punaista ja pimeää. Juoksin edessäpäin näkyvään lyhyeeseen käytävänpätkään ja iskin kämmeneni taas tunnistimeen ja ovi avautui ylöspäin ja aloin kavuta oven takaa paljastuvia portaita pitkin ylöspäin. Harmaa ahdas portaikko välkkyi sekin punaista. Itseasiassa portaikon molemminpuolin näkyvät ruudut joista tuli kuvaa ympäri alusta, näyttivät aluksen välkkyvän punaista ihan joka puolelta. Pääsin portaiden yläpäähän, ja pyöreä ovi liukui seinän sisälle ja saavuin komentosillalle. Se oli tyhjä. Komentosiltahuoneessa, joka oli puolikkaan ympyrän muotoinen, ei välkkynyt punainen hätävalo. Sen sijaan komentosilta oli pilkkopimeä ja keulaan päin olevat ikkunat oli turvateräslaattojen peitossa nyt. Siellä täällä sinkoili kipinöitä, mutta ei se riittänyt valon tuojaksi. Kuulin muminaa kaiken sen hiljaisuuden ja muutaman sähköisen räpsähdyksen keskellä. Käynnistin välittömästi ranteessani kiinni olevan pienen taskulampun. Siitä kuului pieni pihina kun se kirkastui ja aloin sitten osoitella valolla eri puolille komentosiltaa. Rojahdin järkytyksestä lattialle kun näin mitä komentosillan pimeydessä oli. Osoitellessani eri suuntiin, osui valokeilaan ruumiita. Silvottuja, paloiteltuja ruumiita, jotka kuuluivat miehistölle. Kaikilla oli aluksen henkilöstön univormut. Nyt pitkän ajan tuttavat makasivat kuolleina, hengettöminä kylmällä lattialla. Verta oli joka puolella. Tajusin veren virtaavan portaikkoon, en jostain syystä huomannut sitä aiemmin. Istuin lattialla lysyssä enkä tohtinut osoitella valolla ruumiita kohti. Kaikki nämä ihmiset täällä oli jollain tavalla tuttuja minulle ja varsinkin isälleni. Muistin isän kun kuului taas muminaa ja pakotin itseni tutkimaan komentosiltaa. Valoon osui henkilö jonka vartaloa oli silvottu ja jonka käsi liikkui ja samainen henkilö mumisi nyt entistä kuuluvammin. Menin nopeasti tämän vierelle polvilleni istumaan ja käänsin tuskissaan ähisevän henkilön selälleen. Osoitin tätä valolla kasvoille ja tunnistin valkopukuisen miehen isäkseni. End of text log_

Kommentit

Akhilleus, 03.08.2009 17:41

Mukaansatempaava kohtaus. Tarinaan olisi voinut lisätä hieman enemmän maiseman- ja tilanteen kuvasta, jotta se loisi lisää tunnelmaa. Myös isän ja pojan suhdetta olisi voinut syventää. Muuten erittäin hyvä!

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net