Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Cloverfield, 23.09.2009 13:02
Katsottu 1350 kertaa
Olimme aiemmin käyneet Janin mopokyydillä Timon luona hakemassa uudet kenkäni ja nyt nuo mustat kauttaaltaan valkoisten tähtien peitossa olevat tennarit olivat jalassani. Nyt olimme Hanneksen luona ja me muut istuimme sohvalla kun Hanneksen äiti antoi tälle ohjeita keittiössä. Hanneksen äiti oli ihan jees emmekä koskaan kiroilleet tai käyttäyneet typerästi tämän seurassa. Sitä paitsi se ämmä oli hyvännäkönen neljäkymmentäviisi vuotiaaksi. Kuuntelimme korvat tarkkana kun sääntöjä pursusi rouva Sanni Ylhän suusta. -Eikä alkoholia tai muita vieraita, Sanni käski tomerasti. -Oonksmä jotenki ennen tuonu jotai tuntemattomii tähä taloo, häh? Hannes kysyi. -Huoh, et ole, et. Haluan vain varmistaa, että sä ymmärsit ohjeet ja säännöt. -No kyl mä ymmärrän ne. -Hyvä. Ja jos sun kaverit haluaa jäädä meille yöksi, niin se sopii minulle. Sun ei tarvitse soittaa siitä asiasta eriksee. -Joojoo, sä oot sanonu ton jo monta kertaa. Koska sä oikee lähet? Hannes kysyi tarttuen äitiään käsivarresta alkaen vetää tätä kohti eteistä olohuoneen poikki. -Onpas sulla kiire päästä musta eroon. Ettekai te pojat juoni mitään kolttosia mun pään menoks? Hanneksen äiti sanoi leikkisästi katsellen kaikki meitä. -Mutsi mee jo! Hannes sanoi jo hiukan kovempaan ääneen ja selvästi ärtyneenä. Hanneksen äiti laittoi eteiseen päästyään ruskean takin sinisten farkkujen ja valkoisen poolopaidan lisäksi. -Moikka pojat! Olkaa kunnolla, Sanni vilkutti hymyillen ovelta ja Hannes vielä työnsi tämän ulos ja sulki oven. -Se on aina samanlaine, Hannes. Kyl sä tiiät ettei meit haittaa vaik se onki vähä nolo, Jani sanoi hiukan naurahtaen. Janilla oli mustat repaleiset pillifarkut mitkä tämä oli joskus löytänyt joltain roskalavalta. Olin ollut silloin Janin mukana kun tongimme roskalavoja aarteiden toivossa. -Joo mut miten se ei opi etten mä diggaa sellasest, Hannes sanoi laittaen naulakosta päähän sinisen lippiksensä. Hannes piti sitä aina sisällä päällä kun tämän äiti ei ollut paikalla. -Mä kelasin et jos tosiaan jäisitte yöks tänää, Hannes sanoi ja istahti beigelle sohvalle Santerin viereen. -Ja tehtäs mitä? Santeri kysyi. -Ilmoitus: en ala homoilee sun kaa Hannes! Jani sanoi muka vakavana. -Vittu sit tää ilta on pilalla, Hannes esitti masentuvaa ja läpsäisi kädet polvillensa ja nojasi taaksepäin. Nauroimme ja päätimme mennä Hanneksen huoneeseen yläkertaan. Sielläkin olisi sohva ja se oli äänieristetty munakennoille Hanneksen kitaraharrastuksen vuoksi. -Onks noi ne su kengät, Eerik? kuului Sanen ääni takaani kun nousimme puisia portaita pitkin yläkertaan. -Jeah, on, vastasin. -Iha siistit, paljo makso? -Emmä muista, kuuskyt euroo? Tai kuusviis. -Aika kalliit. Saavuimme Hanneksen huoneeseen joka oli sisustukseltaan täysin erilainen kuin muu talo. Talossa oli muuten nättejä kukkatapetteja, valkoiset puulistat kaikkien huoneiden seinien alareunassa ja alttiat oli puuta. Osa huoneista oli vielä koristettu komeilla matoilla ja niihin sopivilla huonekaluilla. Aika peruskämppä, paitsi kun tultiin Hanneksen huoneeseen. Seinät olivat tummanliilat ja sinne tänne pitkin seiniä oli siististi laitettu munakennoja jotka pitivät kitaranäänen kuulemma ihan hyvin huoneen sisällä. Kun tuli huoneeseen valkoisesta ovesta, vasemmalla oli ensin pöytä jonka päällä oli taulu-tv ja pöydän jälkeen tuli leveä sänky jossa oli mustat lakanat. Edessäpäin näkyi muhkea musta sohva joka oli ikkunan alla ja oikealla nojatuoli. Ihan sisäänkäynnin vieressä oli musta ovi joka vei ahtaaseen vaatekomeron. -Su huone on kyl kaikkein reinnoin ku tääl saa örveltää nii paljo ku tekee mieli ku ei ulkopuolelle kuulu mitää ääniä, Jani rentoutui lysähtäen sohvalle. Timo istui nätisti tämän viereen. Menin sängylle makaamaan niin, että jalkani oli sängyn ulkopuolella ja sain selkäni seinää vasten. Sane ja Hannes tulivat vierelleni. Lauri istui nojatuolille. -Noni, mikä o homman nimi? Lauri kysyi ja avasi kuusihupparinsa vetoketjun puolilleen. -Sanon homman lyhyesti ja ytimekkäästi. Mutsi tulee vasta kahentoista aikaan yöllä, meillä on siis seittemä tuntii aikaa tehä kaikkee jännää, Hannes kertoi nojautuen eteenpäin. -Mitä jännää? Timo kysyi. Lauri katsoi tätä kuin tyhmää. -Mutsi pisti sen webbikameran kuvaa etuovea olkkarin ikkunan läpi ni pitää kiivetä tästä mu ikkunasta kun ulos mennää. -Ei mua vittu kiinnosta mitkää webbikamerat ku kerro et mitä me tehään, Jani tokaisi. -Turpa kiinni. Eli, kaupungin pahimmat mulkunmussuttajat, Janika ja Oona, tulee tänne kahen tunnin päästä. -Nonii! Innostuin Janin kanssa ja taputimme käsiämme muka arvostusta osoittaaksemme. -Ku ollaa tultu niitten naamalle ni feidataa ne horot ja kävellää rannalle, sinne tulee muitaki, Hannes sanoi. Timo punastui kun Jani heilutti kättään suunsa edessä ja työnsi kieltään poskeaan vasten aivan kuin imisi patukkaa. -Saat vähän tämmöst tänää Timo, Jani kiusasi ja Timo hihitti nolostuneena. Tämä ei ollut koskaan ollut mukanamme bileissä koska hänen äitinsä ei ollut päästänyt tätä alhaisen iän takia. Me muut sen sijaan olimme olleet useammassakin karkelossa. -Täst tulee vitun letkeetä, vitun letkeetä! Santeri hehkutti. Jatkuu.