Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Cloverfield, 23.09.2009 13:04
Katsottu 1448 kertaa
Kävelin ripeästi pehmeähiekkaista rantaa pitkin tupakka suussa ja annoin raivoni laantua. Ranta välkehti isohkon nuotion liekeistä kauempanakin. Järvituuli puhalsi viileästi ja tupakansavu katosi näkymättömiin välittömästi kun sen puhalsi ulos suusta. -Mulkku pysähdy! Joku huusi takaani. Jatkoin vain matkaani, enkä antanut huomiota huutajalle. -Eerik, pysähdy! Tunnistin äänen Santeriksi. Tämä juoksi vierelleni ja kävelimme kahdestaan eteenpäin. -Flippasit vähä, Sane totesi. -Joo, myönsin. -Tais alkaa keittää vähä? -Kyl. -Oona osaa kyl olla vittumaine, Santeri sanoi, enä vastannut mitään vaan kävelimme vain eteenpäin. Pitkään käveltyämme, rannan toiseen päähän, Santeri tajusi meidän olevan jo kaukana kemuista. -Eiks pitäs mennä takas? Hän kysyi. Käännyin katsomaan ja tajusin itsekin olevamme jo aika kaukana. -Ei kiinnosta enää, sano mu pahottelut Hannekselle ja sano et korvaan jotenki. -Minne sä muka meet? Himaas vai? -Ihan vitun sama, ei musta oo nyt bilettää. Pilaisin vaa tunnelman, sanoin kääntyen katsomaan Sanea joka jäi seisomaan paikoilleen ihmettelevä ilme kasvoillaan. -Pidä hauskaa sit yksinäs, Santeri sanoi ja kääntyi poispäin ja lähti kävelemään kohti muita. Itse käännyin rannalta pois pieneen metsikköön ja kuljin sen läpi samaiselle hiekkatielle kuin mistä olimme tulleet. Siellä lähdin kulkemaan hiekkatietä pohjoiseen, eli poispäin asuinalueesta jossa Hannes asuu. Pidin käsiäni mustan takkini taskussa ja vielä ärtyneenä aiemmasta, potkin soraa jolla astelin. Ja sitten tapahtui odottamaton. Jotain sellaista mitä en olisi ikinä uskonut itsestäni. Tuntui pahalta Oonan puolesta. Ne asiat mitä olin sanonut. Samassa kuulin tyttöjen ääntä ja näin suoran hiekkatien toisessa päässä kaksi tyttöä. Pukeutumisesta päätellen toinen oli Oona. -En mä tahdo pyytää anteeks! huusin itsekseni ja purin hammasta. Lopulta lähdin kävelemään tyttöjä kohti ennenkuin kadotin heidät näkyvistä. -Oona! Pysähy! Huusin tytöille ja kun nämä näkivät kuka olin, he lisäsivät vauhtia. Tunnistin toisen tytön Mimmiksi, Oonan kaveriksi joka asuu lähellä Hannesta. -Oona, pysähdy nyt jooko! Pyysin ja kirin heitä niin, että sain tartuttua Oonaa olkapäästä. Samassa tunsin kovan iskun poskellani ja näin tähtiä. -Mulkku! Mimmi sanoi punaisessa kesämekossaan. Oona ei katsahtanutkaan minuun. Ihmettelin itsekseni minkä ihmeen takia minusta tuntui pahalta se, että olin sanonut suuni puhtaaksi aiemmin. -Oona, en mä olis sua huoraks saanu sanoa. -Ihanko ite tajusit? Mimmi vinoili. -Pidä ny naamas kiinni, mä en puhu sulle pöljä, mulkaisin Mimmiä ja tämä vaikeni. Oona katsoi tätä ilmeellä joka kehotti Mimmiä menemään hiukan kauemmas, että voisimme jutella rauhassa. Oona kääntyi minuun päin, mutta katsoi maahan ja piti käsiään puuskassa. -Niin? Vihainen tyttö kysyi kylmästi. -Anteeks niistä mitä sanoin sulle, pahoittelin. -Olin vaan tosi ylikuormittunu siitä paskasta mitä sain niskaani ku kaikki aina vittuili susta mulle. -Mitenkäs on asian laita? Oona kysyi. -Minkä suhteen? Kysyin. -Kyl sä tiedät. -Mikä..? mietin hetken kunnes tajusin. -Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaa sillo ku... En ehtinyt sanoa lausetta loppuun kun Oona käänsi katseensa minuun. Jotenkin tämän katse takerrutti sanat suuhuni. -Miksi sä sitten väitit tuolla nuotiolla...? -Koska mua vitutti! Mä en halua sulle pahaa mut mua vitutti kaikki vittuilee mulle susta... tai meistä, selitin syyn. -Anteeks ku mäki oon ollu tyhmä. En mä tajunnu ollenkaa et se vituttais sua noin paljon, Oonan äänensävy muuttui taas tavallisen lempeäksi. -Jeah en mä kanna kaunaa enää, nyökyttelin päätäni. Oona oli jo kääntymässä kohti Mimmiä kun pysätyin tämän ja siirryin ihan lähelle tätä ja katsoin hänen silmiinsä. -Sen illan vois sitäpaitsi ottaa uudestaa, sanon vihjailevasti ja iskin silmää. -Nyt mee siitä, Oona nauroi ja työnsi minut pois ja lähti kohti Mimmiä ja minä kohti kotiani. Jatkuu.