Kirjoitukset

Guys of the corner table | pt. 7

Cloverfield, 23.09.2009 13:05
Katsottu 1383 kertaa

Seuraavana aamuna minä ja Jani olimme kävellen matkalla kouluun. -Et sä oikeesti pyytäny silt anteeks? Jani kysyi nauraen. -No siis… mä sanoin, etten mä olis saanu haukkua sitä ja et mä oikeesti välitin siitä sillon ku mä jyystin sitä ja et olisk ivaa jyystää sitä uudestaa, kerroin hiukan hymähdellen. -Vittu sä oot kyllä mulkku! Jani nauroi vedet silmissä. -Ja se ämmä tosissaan, eikö? Jani varmisti. -Tottakai. Kyl sä mut tiiät, osaan olla vakuuttava. -Hähä, ei jumalauta! Mut mitäpä mä itekki tekisin, että pesää saisin. -Niinpä, et älä siinä naura, läimäytin Jania selkään. Nostin hiukan roikkuvia vihreitä pillifarkkuja ja avasin mustan neulepaitani napit ja sen alta paljastui vihreä t-paita. -Sitä paitsi, mua oikeesti vitutti se ku Oona kokoaja toitotti sitä et oon sen mies. Sanoin hiukan vakavammin. -Löit kaks kärpästä sit yhellä iskulla; Oona ei enää levitä juttua teistä koska sovitte jutun ja Oonan tuntien sä saat piirakkaa ku pyydät kauniisti ja luritat mukavia sille, Jani pohti ja korjaili silmälasiensa asentoa. -Nyt vaa pitää olla sanomatta mitää liia painavaa, nauroin ja Janikin alkoi hekottaa. -Homot, hei, pysähtykää! Kuului Hanneksen ääni takaapäin. Käännyimme ympäri ja Hannes hölkkäsi luoksemme. -Morjes, tervehdin ja Hannes tervehti meitä ja lähdimme taas kohti koulua jonka harmaat seinät näkyivätkin jo hiekkatien toisessa päässä. Hannes kysyi mikä on homman nimi ja kerroin minun ja Oonan eilisiltaisesta tragediasta ja pahoittelin sitä kun lähdin pippaloista kesken kaiken. -Ei se haittaa mut vittu sä oot mulkku mies! Hanneskin nauroi kun hänelle selvisi miksi pyysin Oonalta anteeksi. -Mä myönnän, mul oli pikkusta katumusta siitä, että mä dissasin sitä kaikkien edessä, sanoin. -Hei ei se mitään, kaikki meistä katuu joskus suotta, Hannes sanoi ja taputti selkääni. Hannes käänsi poikkeuksellisesti sinisen lippiksensä lipan taaksepäin. Tunnit alkaisivat vasta vartin päästä, ja menimme ruokalaan istumaan vakiopöytämme ääreen. Opettajia kulki ohitsemme tervehtien meitä ja kuin mallioppilaat, me tervehdimme takaisin. -Mu Vivienne-serkku tulee käymää ny pariks päiväks, Jani ilmoitti haukotellen ja venytellen käsiään. -Mikä vitun Vivienne? Hannes kysyi. -No Vivienne, se joka asuu ulkomailla, oon ky kertonu. -Vittu mikä nimi, Hannes pudisteli päätään. -No ainaki viimeks sä tykkäsit siitä ku se tuli käymää Janin luona, muistutin Hannesta. Hanneksen ilme muuttui mietteliääksi. -Siis onks tää Vivienne se mustahiuksine, kalpeaihone muija jolla on isot tissit? Hannes heräsi. -Bingo, nyökytin päätäni. -Ette helvetis kuolaa mun serkkua! Jani ärisi vieressäni. -Miksei? Se et se on sun serkku, ei tuo esille ”bros before hos”-sääntöä, Hannes viisaili. -Jep. Jos Hannes haluaa rasiaa sun serkulta ja onnistuu saamaan sitä, et sä voi väittää vastaan, Jani, sanoin. -Ja miks vitus en? -Mieti asiaa näin: Hanneksella on vaikka sisko joka on helvetin timmi; isot tissit, pyöree perse, kiintee kroppa ja kasvot ku Venuksella. Sä haluisit sitä muijaa ihan niinku Hanneski haluaa ny su serkkua ja koska sun on pakko saada sitä, sä itekki toteisit siihe ettei Hannes voi estää sua minkää moraalilain avulla, kerroin Janille joka pohti sanojani. -Toi on muuten totta. Mä en oikee ymmärtäny sun pointtia mut kyl mä tiän mitä sä meinaat. Ole hyvä Hannes, nyt ku mä mietin asiaa eri tavalla, ni pidä Vivienne hyvänäs, Jani heltyi. -Hell yeah, pidän! Hannes iloitsi.. Santeri saapui paikalle ja istui pöydän ääreen heittäen kangaskassin tuolinsa alle. Hänellä oli päällään punainen neulepaita ja ruudulliset pillifarkut ja paksu pipo. -Huomenta Hunksit, kaua ootte ollu tääl? Hän kysyi. -Saavuttii vast varttii vaille, eli viis minsaa, Jani vastasi. -Ilmoitus: Janin serkku Vivienne tulee käymään Suomessa pariksi päiväksi, ilmoitin Santerille. -Vivienne? Kuka Vivienne? Santeri katsoi meitä hölmistyneenä. -Ulkomaalainen, isot tissit, pyöreä perse, sanooko mitään? Hannes lateli vinkkejä. -Ai se Vivienne-serkku! Olin jo unohtanu, Sane totesi. -Me tullaan sit koko konkkaronkka käymää teillä! Päätin ja muut nyökyttelivät. Jani näytti siltä kuin sitä kismittäisi. -Nyt tunnille äpärät, kello on viittä vaille, Hannes sanoi ja erkanimme eri suuntiin. Jatkuu.

Kommentit