Kirjoitukset

Valkoiset portaat

tiiteli, 22.10.2009 10:39
Katsottu 1637 kertaa

Olin isossa kartanossa kahden muun tytön ja meitä vanhemman naisen kanssa. Kartanossa oli monta kerrosta täynnä sokkeloisia portaita ja käytäviä. Meidän tyttöjen tehtävänä oli kiivetä ylimpään kerrokseen Ladyn huoneeseen, vanhemman naisen vahtiessa alhaalla. Aloitimme kartanon keskeltä, isosta vaaleanpunaisesta salista, josta lähti monia ovia eri suuntiin. Menimme kaikkein oikean puoleisimmalle ovella ja avasin sen. Sen takaa paljastui kolmet valkoiset portaat erisuuntiin. Päätimme aloittaa siitä. Jokainen tyttö valitsi itselleen lähtöpaikan. Minua pelotti, mutta aloin kuitenkin rohkeasti kiivetä. Vasemmalla puolellani oleva tyttö pääsi puoliväliin kunnes kiljaisi törmänneensä johonkin näkymättömään. Alhaalla odottava nainen huusi meitä kaikkia kääntymään takaisin sanoen tämän olevan väärä tie. Seuraavasta ovesta löytyivät aivan identtiset portaat edellisen oven portaisiin verrattuna. Lähdin taas kiipeämään, mutten päässyt muutamaa kymmentä askelmaa pidemmälle kun jo tunsin kieriväni alas portaita. Vanhempi nainen otti minut kiinni alhaalla ja huusi muille että olemme taas väärällä ovella. Nyt kun muutkin olivat päässeet alas nainen johdatti meidät tällä kertaa huoneen toiselle seinustalle ja avasi oven. Aloimme jälleen kiivetä. Pääsimme pitkälle yli puolivälin, kun yhtäkkiä samaan aikaan toiset tytöt molemmilla puolillani katosivat humpsahtaen. Olin jo kääntymässä takaisin, mutta alhaalla odottava nainen huusi minua jatkamaan. Kiipesin ja kiipesin loputtomasti portaita ja käytäviä. Minua alkoi aina vain enemmän pelottaa pimenevillä käytävillä. Yhtäkkiä edessäni oleva ovi vetäistiin kiinni. Ryntäsin ovelle ja riuhdoin sitä auki. Ensin se aukeni vähän ja ehdin nähdä kurttuisen harmaan käden ja palan vaaleanpunaista hihaa, pelästyin ja päästin irti ovesta ja pyllähdin lattialle oven pamahtaessa kiinni. Hengitin vauhkona lattialla vähän aikaa, kun olin rauhoittunut nousin ylös ja menin varovasti kokeilemaan ovea. Se aukeni ja astuin tyhjältä näyttävään huoneeseen jossa oli jälleen monia ovia. Menin yhdelle ovelle ja samalla kun avasin sen kuulin jostain ylempää alkavan huudon. UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU UUUUUUUUUUUUUUUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! Jouduin pakokauhun valtaan ja vain juoksin päättömästi pitkin ovia ja käytäviä. Sitä tuntui jatkuvan ikuisuuden ja tunsin olevani vielä enemmän eksyksissä, mutta yhtäkkiä yhdestä ovesta juostuani olin taas isossa vaaleanpunaisessa salissa ja kolmet pelästyneet silmät katsoivat minuun kunnes tunnistimme toisemme. Kaikkien kasvoilta paistoi kysymys siitä olinko päässyt perille. Pudistin päätäni ja he huokasivat. Aloitetaan siis alusta. UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUU UUUUUUUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA! Uliseva huuto oli jatkunut koko ajan ja yhtäkkiä se tuntui tulevan lähemmäs. Vanhempi nainen sanoi meille pelästyneeltä näyttäen että nyt on juostava ja lujaa. Kaikki pinkaisimme eri suuntiin sillä olimme aivan sekaisin suunnista ja kaikki luulimme menevämme ulko-ovelle. Minä seurasin vanhempaa naista verho-oven läpi keittiön kautta pitkulaiseen halliin ja koko ajan ääni voimistui ja voimistui. Se tuntui täyttävän pääni. UUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUUAAAAAAAAA! Meinasin liukastua mutkaisella käytävällä ja kun jatkoin juoksuani kuulin ja tunsin kuuman läähättävän hengityksen takanani. Lisäsin vauhtiani ja juoksin ja juoksin niin lujaa kuin pystyin. Olento, jonka huomasin taakse vilkaistuani olevan jättimäinen vaaleanpunaiseen pukuun pukeutunut huutava nainen, vyöryi minua kohti. Lisäsin vieläkin vauhtiani, vaikka se tuntui mahdottomalta. Juoksin ja juoksin vain päättömästi eteenpäin, mutta huutava nainen oli nopeampi suuresta koostaan huolimatta ja sai minut kiinni nilkasta. Hän nosti minut suureen pehmeään syliinsä, enkä nähnyt enää mitään. - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Tässä nyt tämmöinen teksti, jonka kirjoitin yhtäkkisestä päähänpistosta tänä aamuna. Perustuu omiin kokemuksiini jollain tasolla. Ei nyt ihan suoraan näin, mutta ymmärtänette? Enemmänkin tunteisiin. Olen ihan aloittaleva kirjoittaja ja tämä on ensimmäinen teksti jonka olen antanut jonkun muun itseni lisäksi lukea. Pelottaa.

Kommentit