-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Jatkotarina

Butterfly, 01.11.2009 11:32
Katsottu 1066 kertaa

Huomasin tämmöisen idean yhdellä toisella foorumilla, ja ajattelin sitä yrittää nyt tänne soveltaa. Eli, ideana on tällä jatkotarinalla se, että ainoastaan mä kirjoitan tätä, mutta te autatte mua valitsemaan, mitä seuraavassa pätkässä aina tapahtuu. Kirjoitan aloituspätkän, ja laitan neljä vaihtoehtoa allekkain, joista te päätätte, mitä seuraavaksi tapahtuu. En aio suunnitella tätä sen enempää, kunhan vain kirjoitan, ja katson, mitä tulee tapahtumaan. Sen kuitenkin tiedän, että tarina tulee olemaan fantasian ja todellisuuden sekasotku. Selvä. Suunnittelin "kirjaan" myös kannen, sitäkin saa kommentoida (: http://koululainen.fi/s/userfiles/gallery/70cee311fa5f4146b351a0afc197ec3f.jpg <-- löytyy tuolta ----------------------------------------------------------------------- Tarina alkaa luku 1. Marie harjasi ruskeaa polkkatukkaansa tuskastuneena. Syy työlästymiseen eivät olleet hiuksissa vaanivat takut, sillä lyhyt tukka oli helppohoitoinen. Syvä huokaus johtui siitä, että Marien olisi pitänyt olla toimittamassa linnassa valtiattaren ja tämän seurueen asioita, toisin kuin istua turhautuneena hämärässä huoneessa harjaamassa hiuksiaan täysin suotta. Miten ikävystyttävää olikaan hiipiä huomaamatta suuren rakennuksen käytävillä, pyyhkien pölyjä kuolleiden, tylsien ihmisten muotokuvista ja puisten piironkien päältä. Hänhän oli vain alhainen piikatyttö, kaikille ilmaa. Marie kirosi usein itsekseen sitä, että hänen molemmat vanhempansa olivat kuolleet ankarassa tulipalossa, jonka aiheuttaja, nelivuotias pikkusisko Leina oli kaatanut kynttilän pirttipöydälle. Tuli oli levinnyt hyvin nopeasti, estänyt paon, tuhoten kaiken, niin surkean hirsirakennuksen, harvat kotieläimet kuin talossa sillä hetkellä olleet ihmisetkin. Marie oli pelastunut vain siksi, että hänet isänsä oli lähettänyt tämän hakemaan lähimmästä kanalasta muutaman kananmunan ateriaksi. Marie oli lähtenyt vastahakoisesti, sillä vastikään ulkona sataneessa lumihangessa oli vaivalloista kahlata eteenpäin. Silti hän oli jättänyt lämpimän kotituvan taakseen, sillä isän käskyä oli toteltava. Lähtö oli pelastanut hänet varmalta kuolemalta, mutta toisinaan Marie toivoi, että olisi palanut itsekin perheensä mukana. Vaikka he olivatkin olleet vain köyhä pieni perhe, joka omisti ainoastaan ahtaan, haisevan pirtin ja kolme kanaa, he olivat rakastaneet toisiaan lämpimästi, ja pitäneet aina yhtä. Kun talvi oli paukkunut ankarasti ulkona, he olivat painautuneet tiiviimmin yhteen ja etsineet toisistaan turvaa. Sillä tavalla he olivat selvinneet koko Marien kolmetoistavuotisen elämän ajan, ja kauemminkin. Hän oli päässyt kotikylänsä, Korppikorven hallitsijan Arianen linnaan asumaan. Aluksi Marie oli ollut innoissaan, sillä hän oli kuvitellut loisteliaan elämän urkenevan, kun itse valtiatar Ariane kutsui hänet hoviinsa. Vaikkakin Marie heti sitä ajateltuaan oli tuntenut häpeää. Hänen perheensähän oli vastikään kuollut, ja hän jo elätteli toiveita uudesta upeasta tulevaisuudesta. Todellisuudessa elämä linnassa oli sanoinkuvaamattoman raskasta, sen oli Marie ehtinyt huomata oltuaan hovissa neljä kuukautta. Töitä tehtiin tauotta, jo ennen kukonlaulua piti nuorten piikatyttöjen olla keittiössä valmistamassa ateriaa linnan ylhäisölle, ja kiikuttaa se Suureen Saliin valtiattaren seurueelle. Jos oli onnekas, sai tehdä kokopäivätoimista työtä linnan lämpimässä keittiössä, saaden joskus jopa maistaa joitakin herkullisista ruoista. Epäonniset ja uudet tulokkaat joutuivat työskentelemään ulkona pakkasen paukkuessa reilusti miinusasteiden puolella. Vaarallisuutta lisäsivät linnakkeen jäiset tasanteet, joissa oli vain matala kivikaide suojaamassa monen sadan metrin pudotukselta. Osa piioista joutui asioimaan myös kaupungissa, ja sillä reissulla kestikin usein koko päivä, sillä Korppikorven linna oli rakennettu jyrkän kallion laelle, ja sieltä alas vieri viereen rakennettuun kylään kulkemista vaikeuttivat entisestään huonot säät ja vaaralliset jyrkänteet. Kun Korppikorven valtiatar Ariane oli kuullut Marieta kohdanneesta surusta, hän oli kokenut velvollisuudekseen kutsua tytön linnaansa asumaan. Ei siksi, että Ariane olisi ollut ystävällinen, vaan hän saisi samalla kertaa myös halpaa työvoimaa. Piioille kun riitti usein pieni, ahdas koppero, jossa nukkua, ja muutama kuiva leivänkannikka keittiöstä pahimpaan nälkään. Mariesta Ariane ei pitänyt lainkaan. Tytön lyhyeksi leikattu polkkatukka sai tämän näyttämään aivan pojalta, ja tämän rääsyt aiheuttivat hänessä suuren pahoinvoinnin tunteen, vaikkakin Ariane oli itse tälle nämä vaatteet valinnut, korostaakseen omaa paremmuuttaan. Joka kerta, kun joku pahainen piika kipitti ohi, Ariane käänsi päänsä ja nipisti huulensa tiukaksi viivaksi. Jollei palvelusväkeä olisi ollut pakko pitää, Ariane olisi passittanut ruokottoman väen mahdollisimman kauas hovistaan. Palvelusväki kuitenkin hoiti raskaimmat työt, ja kauneimmat heistä Ariane valitsi seuraneideikseen, jotka saivat kulkea Arianen seurassa ja toimia tämän palveluskoirina. Eräänä päivänä Marie käveli linnan kivisiä kierreportaita pitkin alaspäin kohti alimpia kerroksia mietteliäänä, sillä hän oli tavannut eteishallissa oudonnäköisen hiipparin, joka oli mulkaissut häntä vihaisesti, ja harpponut vauhdikkaasti kohti linan loputtomia käytäviä. Alimmissa kerroksissa sijaitsivat piikojen ja renkien asuintilat, ja sieltä suunnasta syöksähti rappusten alapäähän häntä vastaan riemuissaan hymyilevä piikatyttö, Neela, Marien läheisimpiä ystäviä, kantaen mukanaan punaista samettipukua, jonka oikean olkapään kohdalta kulki vasemman kainalon alle hopeinen nauha. "Katso, eikö olekin upea puku!" Neela naurahti, ja pyörähti ympäri puristaen pukua tiukasti sylissään. "Mistä sinä olet tuon saanut?" kysyi Marie harmissaan, epäillen, saisiko hänkin tuollaisen upean puvun. "Kun menin huoneeseeni, laverisängylläni oli pehmeä paketti, jonka revin nopeasti auki. Eikö tämä punainen väri sovikin hyvin hiuksiini?" Se olikin totta, Neelan pikimustana leiskuva tukka ja meripihkankeltaiset silmät olivat näyttävä yhdistelmä, jota tulenpunainen puku vain korosti entisestään. Marie nielaisi pistävän kommenttinsa, sillä häntä ärsytti Neelan suunnaton riemu. Lannistuneena hän kohautti olkiaan, ja avasi suunsa sanoakseen jotain puolikehuvaa. Neela näytti mietteliäältä, ja tarttui Marien käteen. "Tule, mennään katsomaan, olisitko sinäkin saanut samanlaisen!" Neela raahasi Marieta perässään tämän huoneen ovelle, ja käski ystäväänsä aukaisemaan sen. Kun Marie astui huoneeseen, ja ensimmäiseksi pani merkille vihreän paketin keltaisen tyynynsä vieressä. Marie syöksähti eteenpäin, ja raastoi paketin villisti auki. Hän veti esiin vihreänä loistavan samettisen puvun, jonka puhvihihoissa kimaltelivat helmiäisnapit. Muutenkin puku oli uskomattoman upea, hän ei ollut nähnyt ikinä mitään kauniimpaa, paitsi tietysti Arianen päällä, joka pukeutui aina koristeellisiin ja näyttäviin pukuihin. "Mitä tämä oikein tarkoittaa?" Marie kysyi yrittämättäkään peitellä innostustaan. Hänen poskensa hehkuivat punaisina, joskin hän ajatteli, että polkkatukka näyttäisi tylsältä niin upean mekon kanssa. Neela kohautteli hartioitaan tyytyväisenä. Marie laski mekon hellävaroen tuolinsa selkänojalle, ja meni tutkailemaan pakettia lähemmin. Sen yläkulmassa luki vain Korppikorven linnoitus, ja kun tyttö ravisteli pakettia, lattialle leijaili paperinpala. Neela oli nopeampi, ja poimi sen salamannopeasti itselleen. Hän lausui hitaasti: "Tämä puku on tuotu sinulle, koska linnoitukseen saapuu pian tärkeitä vieraita, ja meidän on annettava heille hyvä kuva. Pidä pukua hellävaroen, sillä uutta et saa tilalle. Vieraamme saapuvat huomenna, joten pue silloin puku yllesi. Korppikorven linnoituksen sihteeri." "Minä en edes huomannut moista lappua" Neela huudahti, "sillä olin niin mekkoni lumoissa. Kuinka jännittävää! Täällä ei olekaan käynyt pitkiin aikoihin vieraita!" Marie pudisteli hämmästyneenä päätään. Keitä olivat ne niin tärkeät vieraat, että heitä varten Ariane tuhlasi omaisuuden palvelusväkensä vaatettamiseen? a) Linnaan saapuvat tärkeät vieraat tuovat yllättävän viestin b) Ariane kutsuu Marien luokseen c) Marie löytää yllätyksellisiä asioita tutkiessaan linnaa d) Marie pääsee asioimaan kylässä, ja kohtaa merkillisiä ihmisiä

Kommentit

Kivajees, 01.11.2009 11:48

a

kermamunkki, 04.11.2009 0:51

ihan naiss d) 8)

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net