Kirjoitukset

Jos Jumalan paratiisi onkin pimeys

kermamunkki, 04.11.2009 0:35
Katsottu 1317 kertaa

Infoa ihan vähän: En siis ikinä ole kokenut mitään tarinan tilanteeseen viittaavaa tilannetta ikinä, jotenka koko tarina on muussa mielessä ihan sepustettua, paitsi tarinan henkilöt ovat oikeasti olemassa olevia, eri nimillä vain. Elikkä tarina on mielikuvituksella siivitetty, eikä välttämättä aidon tuntuinen eden laisinkaan.. -- Huone oli täynnä rojua. Maassa lojui tyhjiä colatölkkejä ja sipsipusseja. Pieni sohva oli vähän kostea ja irrallaan seinästä. Se haisi oluelle. Kipa asteli rojujen yli ja istahti Roopen viereen sohvalle. "Mitäs nyt?" Kipa kysyi ja käänsi katseensa vieressä istuvaan mustahiuksiseen nuorukaiseen. "Öö, yleensä tässä vaiheessa kaadutaan sohvalle ja.. u know", Roope vastasi ja tuijotti hämärän huoneen seiniä. Valkoisiksi maalatulla seinällä oli kaikenlaisia rustailuja. Suurin osa oli englannin kielisiä söherryksiä, muistuttaen jotain rap sanoituksia. Monet Roopen 'tyttöystävistä' olivat kehuneet hämärässä juuri erottuvia sanoituksia upeiksi ja koskettaviksi. Aivan kun ne sillä saisivat Roopen suosion, ihan kun Roope jäisi muutamasta kehusta heidän luokseen. "Niin, yleensä", Kipa sanoi mumisten, kuin itselleen. Roope nyökkäsi hiljaa ja puhalsi ilmaan oluelta tuoksuvia henkäyksiä. Sillä hetkellä oli vaikea ajatella mitään, kaikki tuntui niin erilaiselta kuin tavallisesti. Kipa oli jotenkin erilainen kuin muut. "Kertooks noi sun elämästä, noi...?" Kipa kysyi Roopelta hajamielisesti ja heilautti kättään seinää päin. "Joo, tota.. jotkut" Roope vastasi ja koetti sovittaa kasvoilleen jotain hymyn tapaista. Hänen käsiään paleli ja mielessä toistui samat sanat aina uudelleen, ja uudelleen: "Heitä tyttö ulos, heitä se ulos vitun sika. Vittu heitä se vitun narttu ulos!" Roope ei kuitenkaan tehnyt mitään. Kipassa oli jotain kiehtovaa, jotain, mihin Roope ei ollut ennen törmännyt. "Hienoja" Kipa sanoi ja vilkaisi Roopea joka vain nyökytteli liki huomaamattomasti. Valo särähteli vähän ja sisällekin pystyi aistimaan ulkona paistattelevan rajuilman. Kaksi nuorta ihmistä istuivat sohvalla hiljaisina, ajatuksiinsa vaipuneina. Hetki sitten baarin hämyssä heidän välillään tuntui olevan jotain enemmän. Nyt molemmille hetki oli vieras, ennen kokematon, mutta eri tavoin. "Heitä ulos se narttu, älä leiki enää. Älä leiki itelläs, älä mieti nyt. Oo mies Roope! Oo mies!" äänet Roopen päässä huusivat. "Tee jotain", ne sanoivat. Roope rohkaisi pelokkaan mielensä ja kosketti Kipan kättä hiljaa. Olut haisi hänen hengityksessään vielä Roopen kokeillessa varovasti Kipan huulia. Helpottuneena hän tunsi Kipan vastaavan suudelmaan varovasti. Irrottautuessaan Kipasta, Roope näki sen minkä oli tahtonut nähdä koko illan: aidon onnellisen hymyn Kipan huulilla. Nyt hän tiesi, että tästä tulisi jotain. Huulten kohdatessa uudelleen, ulkona riehuva rajuilma katkaisi sähköt ja pimeys peitti niiden kosketuksen untuvaisella peitollaan. Pimeys vei pois kaiken näkemisen häpeän. Sai aikaan tunteen kun tietäisi, miltä Jumalan paratiisi näyttäisi.

Kommentit