Kirjoitukset

Give me

Cloverfield, 25.11.2009 10:49
Katsottu 1344 kertaa

Seisoin musta kaapu ylläni punaisen kerrostalon katolla pimeän kaupungin yllä ja katselin alla liikkuvaa vilkasta yöliikennettä. Tuhansista ikkunoista kajastavat valot koittivat valaista kaupunkia siinä kuitenkaan onnistumatta. Sinertävinä kiiltävät mustat hiukseni lepattivat silmieni edessä ja ne peittivät viimeisimmätkin piirteet minusta, koska kaapu peitti koko vartaloni. Olin kuin tumma patsas kerrostalon katolla. Alhaalla kaduilla kävelevät kirjavasieluiset ihmiset peittivät jalkakäytävät lähes yhtä sakeiksi kuin päivisin. Vaikkei tämä kaupunki päivää ollut nähnytkään, se oli pelkkä käsite. Kiiltävät autot kromiraitoineen murahtelivat liikennevaloissa tupruttaen sankkaa pilveä pakoputkistaan. Niiden kuskit tekivät ihan samaa, puhalsivat tupakansavua suustaan ja häkäpilvet karkasivat ikkunoiden raoista. Taivas tihrusi mustaa vettä. Jos kaapuni olisi valkoinen, olisi se sateen jälkeen yhtä musta kuin nyt. Sade yltyi pikkuhiljaa rankaksi ja saatoin tuntea kaapuni litistyvät vartaloani myötäilevämmäksi. Kerrostalo alkoi tärähdellä takanani ja kun käännyin ympäri, tulenpunaiset tiilenpalaset lennähtelivät rubiininpunaisen pölypilven saattelemana kun mustasulkainen, kolmemetrinen lintu syöksyi talosta läpi päästäen korvia kirvelevää kirkumista. Arempi ihminen olisi luullut kuolevansa jo pelkästä äänestä. Lintu räpisteli valtavia siipiään laskeutuessaan katolle eteeni katsoen minua samalla vihaisena. Linnun keltaiset silmät kiilsivät aina kuun säteen osuessa niihin pilven takaa. Tartuin rauhallisesti metalliseen miekkani kahvaan ja linnun tullessa lähemmäs, hyppäsin ilmaan päästäkseni tarttumaan kiinni linnun kurkkuun. Suuresta ja terävästä nokasta huolimatta, onnistuin täydellisesti puristamaan käteni karheaan sulkapeitteiseen kurkkuun. Lintu raivostui tästä ja nousi ilmaan valtavia siipiään räpyttäen samalla upottaen paksut kyntensä vartalooni. Saatoin tuntea kuinka myrkkyä puskevat kynnet pusersivat kylkiluuni kasaan ja toinen neljän kynnen ryhmä repi lihaa jaloissani. Kaivoin miekan kaapuni alta ja työnsin sen yönpimeän terän hitaasti linnun kurkusta läpi. Kurkusta alkoi tihkuta kirkkaanpunaista verta kuin suihkusta ja pudotessamme alaspäin, verisuihku muodosti kauniita kuvioita taivaalle. Olimme kuin ilotulitusraketti kun lintu huusi viimeistä kirkaisuaan. Juuri ennen maahan osumista vedin miekan ulos, asetin sen tuppeen, suljin silmäni ja alhaalla odottavat ihmiset näkivät edessään vain kuolleen jättiläislinnun, ei minua. Loppua.

Kommentit