-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Miriam

Cloverfield, 01.12.2009 21:46
Katsottu 1523 kertaa

Sinä yönä näin pelottavan unen. Olin jättänyt vihreät pillifarkkuni lattialle lojumaan, ehkä juuri niiden takia vihreä väri oli iskostunut päähäni kun olin käynyt nukkumaan. Unessani heräsin omassa sängyssäni täysin virkeänä, ei merkkiäkään siitä, että olisin nukkunut. Nousin, pyyhin mustan, tuuhean tukkani pois silmiltäni, jätin mustat rintaliivit sängylle ja vedin pitkän valkoisen t-paidan päälleni. Kuulin raapimista muistuttavaa ääntä ja yskintää. Epäilin isäni olevan kylpyhuoneessa mutta ihmettelin samalla mitä hän yläkerrassa tekisi, kun alhaallakin on kylpyhuone missä vanhempani aina käyvät. Päästyäni mustan oven takaa käytävälle, jossa heti vasemmalla oli rappuset alaspäin ja edessäpäin oli vierashuone parin metrin päässä, oikealle puolelleni jäi se kylphuone, mutta ääni ei lähtenyt sieltä. Kirkkaasti välkkyvä vihreä valo pilkisteli vierashuoneen oven takaa. Astelin valkoisen oven luo, ja käänsin hitaasti ovenkahvaa. Avatessani vihreä valo kirkasti koko portaikon aina välähtäessään päälle. Menin huoneeseen ja kiljahduksen saattelemana lennähdin lattialle kun näin vierashuoneen sängyn seinustalla lumenvalkoisen miehen joka oli kuin tunkeutunut ulos seinästä ja jäänyt vyötäröstä kiinni. Tämä takkutukkainen kummajainen raapi seinustaa yskien ja tuijottaen minua vihreillä silmillään. Tajusin välähdysten johtuvan miehen luomien räpäytyksistä. -Minä pyydän, auta minua, mies ähki ja näin kuinka tämän valkea iho hilseili sängylle. Istuin kauhusta jähmettyneenä lattialla ja tunsin kylmien kyynelien valuvan poskillani. -Auta, mies aneli ja alkoi yht’äkkiä raapia raivoa tihkuen seinää niin, että saattoi nähdä tämän kynsien lohkeilevan jokaisella vedolla. Aloin raahata itseäni pois huoneesta kun mies lopetti ja katsoi minuun rauhallisena mutta silti jotenkin oudosti. -Voit mennä, pystyt kyllä auttamaan minua myöhemminkin, se sanoi ja valahti velttona roikkumaan seinästä. Vihreä valo ei enää välkkynyt ja silloin heräsinkin. -Vittu sä näät kyl pimeitä unia, Miriam, Tuomas totesi päätään puistellen ja palasi pulpetilleen. -Sitä nuo teini-iän hormoonit teettää, ne saa nuoret menemään ihan sekaisin, paras kaverini Emma sanoi vanhan mummon ääntä matkien. Yritin nauraa tälle, mutta unen ajatteleminen sai ihoni kananlihalle. -Jos haluut, voisin tulla ”pelottelemaan” sua täks yöks, matala ääni sanoi hiljaa korvaani. Takaani ilmestyi poikaystäväni Aake joka suukotti minua poskelle. Hän oli komea, kulmikkaan leuan omistava suoranenäinen, pitkä miehenalku. Hänen pitkähköt ruskeat hiukset olivat nyt ponnarilla. Aake oli kuunnellut selostuksen unestani jo aiemmin aamulla kun soitin hänelle. -Kuinka sä mies kehtaat tulla kouluun tollanen paita päälläs? sanoin muka toruvasti Aakelle jolla oli löysä, ohut paita jonka alta paistoi nännit. -No paraski puhumaan ku muut saa epileptisiä kohtauksia noide su farkkujes takia, Aake puolustautui viitaten keltamustaruudullisiin pillifarkkuihini. Emma oli paras ystäväni jo ala-asteelta, mutta olimme jonkin ihmeen kautta päässeet yläasteellakin samalle luokalle ja nyt vielä ammattikoulun vierekkäisille pulpeteille, alana oli tietysti vaatetus. Aaken tapasin ensimmäisellä työharjoittelujaksolla tämän viimeisinä harjoittelupäivinä viime helmikuussa pienessä vaatekaupassa ja kävi ilmi, että hän on samassa koulussa kuin minä. Nyt hän oli sattunut samoille tunneille muutamaksi kerraksi viikossa kun kaksi luokkaa käy samaa kurssia. -Mitä luulet sen unen meinaavan? Emma kysyi kammaten mustia hiuksiaan. -Ehkä se enteilee tulevaa extrarumaa finniä, Aake vastasi puolestani kaivaen kangaskassistaan kirjojaan. Tuomas räjähti nauramaan luokan perällä. -Hahhah, naurahdin kuivasti Aakelle. –Musta tuntuu et se on vaa osotus rauhattomuudesta mikä johtuu siitä, etten oo saanu inspiraatiota ens viikon paitaa varten. -Jep, sitä se kyl varmaa on. Mulki o kauhee kriisi olevinaa aina ku en saa inspiraatiota, Emma nyökkäsi. -Haluutko tulla illaks muuten meille? kysyin Emmalta ja kysymykseni sai surkeakatseisen Aaken kääntymään minua kohti penkillään. -Ei hätää, mä tuun vaa pariks tunniks, Emma rauhoitteli Aakea, joka ehti melkein hätääntyä siitä ettemme saisi olla kahdestaan. Naurahdin Aaken surulliselle katseelle joka muuttui hetkessä riemuksi kun hän kuuli Emman lauseen. -Nyt suut suppuun, kuului neitimäinen ääni luokan edestä. Ääni kuului erittäin persoonalliselle, tosin myöskin koulun parhaimmalle miesopettajalle joka rakastin jokseenkin outoja vaatteita. Hänen tunneillaan saamme istua näin tiistaisin kahdeksan tuntia. Tämän päiväisten kahdeksan tunnin jälkeen suuntaisimme Aaken ja Emman kanssa minun luokseni. Vanhempani olivat usein poissa, ja tuntui yhtä usein siltä, että asunto olisi kokonaan omani. Aake oli kuin kotonaan kun pääsimme kotiini, hän ryntäsi valahtavia housuja nostellen jääkaapille. Emma ja minä ripustimme takkimme eteiseen ja menimme sitten olohuoneeseen, jonka vanhempani olivat sisustaneet kalliisti ja tyylikkäästi, päävärinä luonnonvalkoinen. -Se glitterpaita minkä viime viikol tein, meni rikki, Emma kertoi asettaen mustilla legginseillä peitetyt jalkansa syliini kun istuimme sohvalla. -Ai? Kuis nyt niin? ihmettelin. Se paita oli mielestäni hieno, riippumatta siitä kauheasta kankaasta. -Äiti luuli, et se on sen joku vanha rätti ja repi paloiks ja teki siit minipaidan kaverinsa chihuahualle, Emma naurahti. -Eikä! No, ainaki se pysy paitana, naurahdin itsekin kun kuvittelin mielessäni pienen koiran glitterpaidassa. Aake tuli olohuoneeseen puolentoista litran limupullo kourassa ja meni sohvan viereiselle nojatuolille nostaen jalkani polvilleen ja alkoi hieroa niitä. Emma avasi tv:n ja ruutuun ilmestyi 50-tuumainen Ismo Laitelan pää. Tämä sai jo entuudestaan levottoman Aaken hekottamaan. Kello oli jo kaksikymmentäviisi vaille kahdeksan. Olimme olleet pari tuntia ylimääräistä koulussa, koska halusin saada mekon piirustukset valmiiksi. -Olisko se tupakkatauon aika? Aake kysyi katsoen minua ja Emmaa. -Khyllä, Emma sanoi ja nousimme ja menimme terassille. -Miten tääl on näin viileetä? Emma alkoi hytistä heti ulos päästyämme. Aake tarjosi askista tupakat per nenä ja sytytti ne meille. -Sumua jumankauta, en oo nähny sumua pitkää aikaa, Aake ihmetteli ja katsoi minua hassusti. -Hömppä, meiän seudul on melkee joka ilta sumua kuha on tarpeeks viileetä, sanoin ja suukotin miestäni huulille. Vedin savua keuhkoihini, ja päästin ulos ylimääräiset. Tupakansavu leijaili hiljalleen tyynessä ilmassa. Edessä näkyvä pensaikoiden peittämä maisema oli sinertävä. Emman hiukset näyttivät siinä valossa paljon mustemmilta kuin omani, vaikka minulla oli oikeasti tummempi sävy. Puhaltelimme kukin vuorollamme savua ilmaan ja kun syöpäkääreet oli loppuunpoltettu, menimme sisään. -Voisin vielä tarkistaa sen mekon piirustukset, tuumin ääneen ja menimmekin sitten yläkertaan huoneeseeni koneen äärelle. Huoneeni oli tummanviolettiseinäinen, lattia oli mustaa kokolattiamattoa ja massiivinen parisänky tummaa puuta. Yhdessä nurkassa oli pöytä joka oli samasta puusta tehty kuin sänky ja siinä lojui sekosotkuna vaatesuunnitelmia tietokoneen näytön edessä näppäimistön peittäen. Katosta roikkui keltainen, muovinen kattokruunu joka oli niin kuvottava, että minun oli ollut pakko ostaa se. Aake asettui makuulle sängylle sulkien silmänsä ja me Emman kanssa analysoimme kaikkea mitä mekkoni piirustuksiin olin tehnyt. Vain kerran olen toteuttanut vaatteen, jonka piirustukset oli juosten kustu ja sitä sain katua vaatteen valmistuttua. Äkkiä kuului ryminää ja käännyimme katsomaan Aakea kysyvästi. -Mitä? En se minä ollu. Tais tulla alhaalta. Eiks sun vanhempie pitäny vast ens viikol tulla? Aake kysyi. -No niin ne sano eikä ne työjutuis ikinä valehtele, sanoin ihmetellen. Päätimme mennä alakertaan katsomaan, mutta ei siellä ketään ollut. Ryminä kuului uudestaan, nyt tajusimem sen tulevan autotallista joka oli kiinni päärakennuksessa. -Vittu jos se on joku murtovaras. Faijan Dodge on siellä, sanoin hieman pelästyneenä siitä, että joku oli päässyt varashälyttimien ohi. Emma tuli taakseni seisomaan ja minä puolestani seisoin poikaystäväni takana kun tuijotimme ovea mikä vei autotalliin. -No jos siel joku rosvoroope on ni tungen tän hiilihangon sen perseeseen, Aake uhosi ottaen hangon sammuneen takan reunalta ja käveli autotallin ovelle. Hän asetti sormen suunsa eteen jotta tajuisimme olla hiljaa ja avasi oven. Autotalli oli pimeä, koska sinne syttyi valo vasta kun oli kunnolla siellä sisällä. Aake meni pimeään talliin pitäen hankoa kuin pesäpallomailaa, valmiina lyömään ja juuri ennen kuin valot syttyi, kuului metallinen kolahdus. Valojen sytyttyä, näimme pistolapion isäni Dodgen katolla. Menimme oven suulle Emman kanssa katsomaan kun Aake kurkki Dodgen ja puutyöpöydän alle. -Onks toi lapio roikkunu katosta tai jotai? Aake kysyi katsellen kattoa. -Ei, mun mielestä faija aina ottaa sen tosta missä noi haravat ja muut kuokat on, sanoin osoittaen autotallin ison oven vierustaa. –Ei kai autos oo naarmuja? hätäännyin. Aake puisteli päätään. -Jos varas olis esimerkiks paetessaan heittäny lapion auton katolle, ni kyl siit jotain jälkii ois jääny. Mut tää on ku vastalakattu, Aake sanoi sivellen kattoa sormillaan etsien naarmuja. Hän otti lapion varovasti pois ja vei sen paikalleen. -Huu, poltergeist, Emma pelotteli. -Hyi, älä puhu tollasia ku muutenki pelottaa, sanoin. -Mut hei, mä taidan lähteä kotiini, Emma totesi ja halasi pikaisesti minua ja vilkutti Aakelle joka nyökäytti päätään. Pian kuului skootterin pärinää joka vaimeni kun Emma ajoi kauemmas. Me seisoimme yhä autotallissa ja Aake oli ottanut minut kainaloonsa. Aake ehdotti, että palaisimme takaisin huoneeseeni ja tarttui minua kädestä johdattaen minut takaisin taloon. Autotallin valo sammui perässämme ja suljin oven. Kello oli suunnilleen kymmenen, ulkona oli jo säkkipimeää. Kun menimme huoneeseeni, lukitsimme sen perässämme, niin kuin aina teen kun käyn nukkumaan. Iso talo ja minä yksin ei ole turvallinen yhdistelmä. Aakella taas syynä oven lukitsemiseen oli se, ettei kukaan vahingossakaan päässyt yllättämään meitä kun ”ilottelemme”, niin kuin Aake sanoo. Hän nosti minut kuiskutellen tuhmia korvaani ja kantoi minut sängylle. Pian peittonani oli Aaken miehekäs vartalo, mikä ei kuitenkaan painanut minua lyttyyn. Sain tuntea helliä ja kuumia suudelmia ja annoin takaisin samalla mitalla. Vaatteitamme alkoi lennähdellä lattialle kun Aake sai minut kuumennettua ja kohta olimmekin itse puuhissa. Tunnin päästä seisoin alusvaatteisillani ikkunan luona katsellen yömaisemaa. Aake oli jo pukenut ja touhusi kylpyhuoneessa omiaan. Kiljahdin kun huomasin pihallamme tumman hahmon hiippailemassa. Aake juoksi kylpyhuoneesta hädissään. -Mikä hätänä?! -Joku on meiän pihalla, sanoin ja menin Aaken selän taakse kun hän kurkkasi ikkunasta. -Käyn häätää sen vittuun täältä, kympist vetoo et se on joku deeku, Aake sanoi ja käski minua pysymään huoneessani. Kuulin kuinka hän asteli rappuset alas ja hetken päästä kuului ulko-oven kolahdus. Menin ikkunan luo vetäisten nopeasti pitkän yöpaidan päälleni. Näin tumman hahmon seisomassa pusikoiden luona ja pian näkyviin tuli Aake. Hän kantoi mukanaan samaa hiilihankoa kuin aiemmin ja kuulin ikkunan läpi vaimeasti mitä Aake puhui. -Hei äijä, voisitteks poistuu? Tää on yksityisaluetta, Aake sanoi kohteliaalla, kuitenkin käskevällä äänellä. Hahmo kääntyi ympäri ja se kantoi käsissään isoa kasaa pitkiä kultaketjuja. -En mä halua ostaa mitään ketjuja, painu pois täältä, mieheni käski. Hahmo, jonka piirteistä ei oikein saanut selvää, pudotti ketjut nurmikolle joka alkoi ikään kuin syöpyä ketjuläjän ympäriltä. -Joo hei nyt painut vittuun täältä ennen kun mä soitan poliisit, Aake osoitti hangolla kohti katua. Tumma hahmo alkoi liikkua kohti Aakea, joka lähti perääntymään huudellen uhkauksia poliisista. näin hahmon nostavan toisen kätensä eteenpäin ja samassa poikaystäväni tarttui kaulastaan kiinni. Kylmät väreet kulkivat selkäpiitäni pitkin ja vatsassani muljahti kun näin Aaken kaatuvan polvilleen maahan pidellen kurkustaan ja kääntäen katseensa minuun. -Aake! huusin järkyttyneenä lyöden avokämmenellä ikkunaan. Aaken kosteat silmät tuijottivat minua kun hän kaatui maahan. Hänen kätensä levittäytyivät velttoina maahan ja Aake jäi nurmikkoon makaamaan liikkumatta. Lähdin ovestani ulos kohti portaikkoa ja lennähdin säikähdyksestä selälleni kun tumma hahmo oli ilmestynyt eteeni. Vasta nyt sain selvää kasvoista jotka muistuttivat jotakuta jonka olin jo aiemmin nähnyt. En vain saanut päähäni ketä. Hahmo oli miespuolinen ja se seisoi liikkumattomana portaikolla silmät suljettuina kasvot kohti lattiaa. Vapisin maaten matolla. -Kuka sä oot? Mitä sä haluat?! huusin ja samassa mies avasi silmänsä jolloin vihreä valo täytti huoneen. Hahmo oli se outo mies unestani. -Minähän pyysin sinua auttamaan. Et halunnut. Nyt minun täytyy pakottaa sinut auttamaan, mies sanoi oudolla, helisevällä äänellä. -Mitä? Miten mä voin auttaa?! itkin. Mies loikkasi päälleni asettaen jääkylmät kätensä kaulalleni ja alkoi kuristaa minua, enkä voinut liikkua vaikka aivoni käskivät minua. -Näin, mies vastasi. Tunsin sydämentykytykseni kiihtyvän ja verenkiertoni nopeutuvan. Silmäni alkoi kostua ja päätäni särki. Oli vaikea hengittää. Vihreä valo oli ainut mitä aistin. Sitten tiesin, että kaikki elämässäni päättyy nyt. Loppu.

Kommentit

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net