-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Lue lauluni, rakkaus

Secrecy, 19.12.2009 21:24
Katsottu 1210 kertaa

Sormeni astelevat pianon koskettimilla edestakaisin, ylös ja alas. Sinä katselet minua vaiti. Tunnen silmiesi hyväilevän kehoani. Ne eivät ahmi, eivät käy käsiksi, vaan pitävät hyvänä, nauttivat kauneudestani. Tiedän olevani silmissäsi viehättävä. Tummat kiharat, jotka laskeutuvat spiraaleina selkääni, liikahtelevat kevyesti, kun keinun musiikin tahdissa. Poskilleni kohoaa puna, kun kuulen sinun huokaisevan kevyesti. Sinä lasket kätesi vyötärölleni. En reagoi asiaan millään tavalla. Kätesi ovat sanomattoman hellät, kun ne liukuvat hyväillen kylkiäni pitkin. Painat pääsi olkapäälleni, hautaat kasvosi pehmeisiin hiuksiini ja vedät minut lähellesi. Soittoni lakkaa. Sydämeni ei kiirehdi eikä panikoi, mutta se on pakahtumaisillaan rakkaudesta sinua kohtaan. Sielusi, joka puristaa oman sieluni käsivartta lujasti ja vaativasti, on haljeta samasta tunteesta. Puren huultani. Kuinka kauan me voimme vielä hillitä itsemme? Lyhyet pätkät elämästä ja ajatuksista eivät kerro sitä, mitä todella olemme ja tunnemme. Minä en ole hänen orjansa, eikä hän tahdo hyväksikäyttää minua. Kumpikaan meistä ei tahdo seksiä. Tahdomme vain päästä vapaaksi niistä kahleista, jotka orjuuttavat ja painavat meitä. Jos meillä vain olisi lupa rakastaa! Hän painaa suudelman poskelleni, ja minä teen samoin hänelle. Siinä kaikki, mitä meidän on lupa kertoa tunteistamme. Vaikka tiedämme, että molemmat tahtoisimme niin paljon enemmän, me emme voi. Se on mahdotonta. Tunnen hänen lämpimän vartalonsa omaani vasten. Näen hänen tummat hiuksensa ja kuulen matalan äänen, joka rakkaudesta paksuna ja tahmeana kuiskii minulle hellyydestä ja kauneudesta. Ja minä kuuntelen, posket loimottaen kuin nuorella neidolla, huulet kiihkosta punertaen. Hetki on pian ohi. Tiesin, että niin kävisi ennemmin tai myöhemmin. Se oli vain unikuva, joka ei voi olla elossa - tai jos olisikin, ei sitä sallittaisi, vaan se runnottaisiin maahan. En tahdo nähdä enää verta ja mustelmia. Omassa sielussani minun ei tarvitse katsella niitä, vaan voin kääntää silmäni muualle. Mutta että joku elossaoleva yrittäisi kiistää ajan, tilan ja paikan siteet, ei, se on ennenkuulumatonta, eikä sellaista tehdä. On asioita, jotka ovat yksinkertaisesti mahdottomia, kuten se, että ihmiset osaisivat lentää. Joidenkin asioiden on vain annettava olla. Tuskani maalaa viivastolle nuotteja rakkauden luettavaksi. Toivon, että jonain päivänä unikuvaa ei enää ole, vaan se kaikki on totta, käsinkosketeltavaa, kouriintuntuvaa ja pakahduttavaa.

Kommentit

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net