Kirjoitukset

Hevoset = Elämä. osa 1

jokurandomi, 27.12.2009 11:56
Katsottu 1260 kertaa

Oli kolea syysaamu. Kohta tulisi talvi, Anne mietti. Hän oli yhä hajalla viime vuoden tapahtumista, (lue tarina: Mitä ajattelet?) mutta niille ei voisi mitään. Hänellä oli nyt uusi ihana poikaystävä, joka oikeasti välitti hänestä eikä halunnut vain sänkyyn. Anne katsahti kelloon. Voi, se oli jo noin paljon. Anne oli antanut uudelle upealle tammalleen nimeksi Lovable, nimittäin hän oli myöhemmin saanut tietää, että siellä mistä Lovable tuli, sitä rääkättiin. Anne ihmettelikin, että miten se oli silti niin herkkä suustaan. Kyllähän se osasi alussa olla oikukas, mutta nyt se oli jo paljon kiltimpi, eikä pukitellutkaan, no, juuri ollenkaan ainakaan. Nyt Annelle tulisi kiire tallille, hän oli suunnitellut menevänsä tallille yhdeksältä, mutta kello oli jo kymmentä vailla ja aamutoimet oli vielä tekemättä. -Ei voi olla totta! Äiti, missä mun jodhpurit, chapsit ja turvaliivi on? En löydä niitä mistään! Anne huusi äidilleen yläkertaan. -Laitoin ne eteisessä olevaan kaappiin! äiti huusi takaisin. Anne huokasi. Niinpä tietenkin, ainoa paikka josta hän ei ollut etsinyt. Tallille päästyään Anne huomasi lapun Lovan karsinan ovessa. "Veimme Lovablen laitumelle. Se on varsalaitumella. Se kauan odotettu Varsa syntyi perjantaina." Niinpä tietenkin. Sitten kun en ole pariin päivään tallilla niin minulle ei edes vaivauduta ilmoittamaan oman tammani varsomisesta. En kokenut sitä järin reiluksi. Noh, miten vaan. Nyt kun tamma oli varsonut voisin ratsastaa sillä varovasti. En ollut moneen kuukauteen ratsastanut sillä, koska se oli liian riskaabelia varsaa ajatellen. Lähes juoksin varsalaitumelle, jossa odotti kaunis tumma tammani jolla oli pieni tähti, sekä joku suomenhevostamma varsoineen. En nähnyt tammani varsaa missään. Sitten näin jotain. Jokin pieni hahmo makasi liikkumatta puun alla. Lovable hölkkäsi vierelläni kun juoksin sen luo. Siinä se oli, kuin ilmetty äitinsä. Varsa oli ori. Päätin antaa sinne nimeksi Samurai. Se näytti niin uhmakkaalta hoiperrellessaan vielä aika voimattomilla jaloillaan. Varsa oli syntynyt etuajassa, mutta ei se paljon menoa näyttänyt haittaavan, oikeastaan asia taisi olla toisinpäin. Varsa kirmaili laitumella kuin viimeistä päivää minut nähdessään. Varsalla oli kapea piirto keskellä päätä, aivan kuten isälläänkin. Olin niin onnellinen. -Hei, meidän hepat on näköjään laitettu samalle laitsalle! Huusi Carita aidan toiseltapuolen. Vihasin Caritaa yli kaiken. -No toivottavasti tammani ei ota mallia sinun rasavillistä tammastasi! Carita uhosi. Caritan suokkitammasta sitä ei olisi ainakaan uskonut. Se vain lihoi ja lihoi, eikä lakannut lihomasta varsan syntymisen jälkeen. Eikä Caritakaan osannut ratsastaa. Hän oli vain pilalle hemmoteltu lellipentu, joka kyllästyisi pian. Hän ei edes laittanut itse hevostaan, eikä säälinyt tätä yhtään. Minua tosin säälitti, mutta mitäpä minä sille voisin, eihän Carita minun neuvojani huolisi. -Niin no, tuollainen läski tuskin mitään osaiskaa, mutisin. Carita sattui juuri ja juuri kuulemaan sen, aivan kuin olin tarkoittanutkin. -Vai että tällasta pelii sä nykyään pelaat! Haista kuule paska sun lämppäritammas kanssa sua ei oo ikinä tänne haluttukkaa joten painu vittuu tältä tallilta! Lähe vetää! Carita huusi kurkku suorana. -Carita pää kiinni, sä oot se jota tänne ei oo haluttu. Sitäpaitsi varsat ja hepat säikkyy sun huutamista. En jaksa tätä nyt, Anne yritti selittää rauhalliseen sävyyn. -OOT VAA KATEELLINEN MULLE, TIIÄTKÖ MIKÄ SÄ OOT? B-I-T-C-H, BITCH! Carita mylvi. -Joo joo, sanoin, ja otin Samun sekä Lovan kiinni ja lähdin taluttamaan niitä tallia kohti. Enkä todellakaan katsonut taakseni. -Ei, ei, oot ihana, ei se tyhmä tyttö tarkottanu mitä sano, kehuin Lovaa. No niin, sain molemmat talliin ja lähdin etsimään Lovan varusteita sekä varsapäitsiä. Niitä Samulle ei vielä oltu laitettu. Sain pienen kohtauksen ja kahden muun tytön avustuksella Samulle päitset päähän. Sitten varustin Lovan, ja se hörähti innoissaan. Ajattelin että vain ravia ja kevyttä ravia tänään, ei sen raskaampaa. Menimme kentällä kavaljetteja, emme juurikaan mitään muuta. Pääsimme takaisin talliin ja näin varsan makaavan maassa. Ensin ajattelin että se nukkuu. Kun olin saanut emän talliin eikä se vieläkään noussut, aloin huolestua. Sen pulssi oli hyvin heikko. JATKUU ENSI NUMEROSSA.

Kommentit