-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Äiti, etkö näe minua?

tutku, 28.12.2009 15:47
Katsottu 1508 kertaa

”Mira, minun pitäisi varmaan lähteä”, sanoin tylsistyneellä. Minulla ja parhaalla kaverillani, Miralla oli ollut älyttömän hauskaa, mutta se kaikki päätyisi nyt. ”Tuleeko äitisi sinua vastaan?” Mira kysäisi. ”Eij. Olen jo 7-vuotta. Saan itse kulkea kotiin”, sanoin ylpeänä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun äitini antoi minun kävellä yksin kotiin pimeällä. Oikeasti kellon pikkuviisari oli kahdeksikon päällä ja se pitempi siellä, missä oli 1 ja 2. Silloin minun kuului lähteä kotiin. Kävelin eteiseen ja vedin vaaleanpunaisen hupparin päälleni. Olin ollut aivan haltioissani, kun sain äidiltäni tämän hupparin. Vedin mustat kuluneet lenkkarit jalkoihini ja kävelin ovelle, vilkutin Miralle ja kävelin rappuset alas pihalle. Hiekka ratisi ihanasti kenkien alla ja katu oli jo alkanut pimentyä. Nautin yksin kävelystä ja ihmisten katselusta. ”Mitä pikkutyttö tekee pihalla näin myöhään?” kuulin kysymyksen. Käännyin ympäri ja näin hymyilevän miehen takanani. ”Kävelen kotiin. Tämä on ensimmäinen kertani”, sanoin topakkaasti. ”Kuinkas vanha nuori neiti on?” mies kysäisi. ”Seittemän”, vastasin ylpeänä. ”Oho. Oletpa vanha”, mies sanoi ja hymyili. ”Niin olen. Niin mumminikin sanoo, kun käyn hänen luonaan”, sanoin hymyillen. ”Tiedätkös mitä. Minulla on samanikäinen tytär, kuin sinä olet. Hän on todella mukava. Haluatko tavata hänet?” mies kysäisi. Purin huultani. ”Äiti kyllä sanoi, että minun pitäisi mennä kotiin”, sanoin epäröiden. ”Tyttärelläni on paljon barbeja, pieniä leikkiponeja ja prinsessa nukkeja”, mies sanoi. Mietin. Tilaisuus kuulosti houkuttavalta, mutta kumminkin äiti. Hmm. Jos menisin tällä kertaa katsomaan miehen tytärtä ja ensi kerralla menisin kotiin ajoissa. ”Joo”, sanoin sitten ja hymyilin säteilevästi. ”Mennään autolla”, mies sanoi ja tarttui minua kädestä. Kävelin miehen perässä autolle ja mies laittoi minut takapenkille istumaan. Nautin autossa istumisessa. Oli turvallista kuunnella renkaiden huminaa ja nähdä katulamppujen valoa. Mies ei puhunut minulle koko matkan aikana. Vain hieman murahteli. Laitoin sen väsymyksen piikkiin. Omat vanhempanikin olivat yleensä väsyneitä ja murahtelivat yleensä silloin. Auto pysähtyi ja mies avasi oveni. Mies tarttui minua kädestä ja talutti taloon. ”Missä tyttö on?” kysäisin. ”Ei sellaista ole”, mies sanoi ja tarttui minuun kiinni. Huusin kovaa. Nousin istumaan. Näin itseni miehen talossa. Tunsin vielä kipua, jota mies oli minuun aiheuttanut. Kävelin talon ovesta ulos ja näin keltaisia naruja talon ympärillä. Näin valkosinisiä autoja, joiden päällä oli kivan näköinen sininen vilkkuva valo. Hymyillen tuijotin hetken lumoutuneena valoa, kunnes päätin mennä kotiin. Mutta missä päin koti oli? Kunpa olisin kotona, ajattelin ja suljin kyyneleiset silmäni. Avasin ne sitten ja huomasin olevani kerrostaloni pihassa. Pihassa oli myös samanlainen valkosininen auto, jossa oli kiva vilkkuva valo. En siitä enää välittänyt, vaan juoksin innostuneena alaovelle, avasin sen ja juoksin rappuset kolmanteen kerrokseen. Otin avaimen kaulastani ja avasin oven. ”Äiti, olen kotona!” huusin riemastuneena. En kuullut vastausta, vaan itkua. Otin kengät pois ja kävelin keittiöön, jossa istui äitini. Äiti itki rajusti pöydän ääressä. Vastapäätä häntä istui joku mies, jolla oli koko sininen haalari. ”Äiti? Mikä sinulla on?” kysäisin. Äiti ei vastannut. ”Äiti?” kysäisin uudelleen ja menin äitini vierelle. Äiti ei huomannut minua. Ei edes katsonut. ”Miten maailmassa on niin pahoja ihmisiä? Miksi ne satuttivat pikku Heiniäni?” Äitini itki. ”Äiti, minä voin hyvin. Olen vieressäsi. Äiti, mikset kuule minua?” kysäisin pelokkaasti. ”Mies saatiin sentään kiinni. Tyttärenne oli varmaan hyvin urhea”, sanoi mies, joka istui äitiä vastapäätä. ”Äiti! Mistä te puhutte?” kysyin. ”Miksi?” äitini itki. ”Miksi Heinin piti kuolla?” ”Äiti, miten niin olen kuollut? Äiti, miksi itket?” kysyin. ”Se mies sai elinkautisen. Pedofiilejä on kaikkialla. Nyt vain on tyttärenne ansiosta yksi vähemmän”, mies sanoi. ”Äiti, mikä on pedofiili? Äiti, miksi itket?” kysyin itkien. ”Mutta samalla menetin Heini”, äiti sanoi. Menin äitini vierelle ja kiipesin hänen polvelleen istumaan. ”Äiti istun tässä. En ole mennyt minnekkään. Äiti, miksi itket? Äiti, etkö näe minua?”

Kommentit

AnXian, 06.01.2010 0:58

Okei, olen tosi kehno palautteen antaja, mutta yritän. ^^;; Minusta tässä on ainesta. :) Itse tykkäisin lukea ehkä vähän enemmänkin ympäristön, henkilöiden, eleiden, ilmeiden yms. kuvailuja. Nyt tämä rakentuu aika pitkälti dialogien varaan.

tutku, 06.01.2010 21:11

kiitos palautteesta =)

RuusuneN, 26.10.2010 10:51

tuli kyyneleet silmiin ): surullinen, ja samalla tulee mieleen, että tota tapahtuu oikeastikkin. kauheeta );

Colet, 07.11.2010 21:00

Yyh ;( Ihana tarina! Tosi surullinen... Kaunis... Viis kuvailusta, ei niitä aina tarvitse olla! Kunhan tarinan juoni on selvä ja sen voin sanoa, että AIVAN IHANA TARINA!

ponifani, 21.04.2011 16:06

*nyyh* Aivan ihana tarina! Kaunis... surullinen... En osaa kuvailla sitä! <3 I-HA-NA!!!! =(

Fracie, 24.10.2011 21:34

Kaunis. Aivan ihana. Ja samalla pelottava, kamalaa ajatella että tämä on todellista, näin voi oikeasti käydä. Pidin erityisesti siitä, miten kirjoitit tuon lopun, ilman mitään turhaa mutta juuri sopivasti kertoen. Tuo pikku Heinin kysely oli jotakin mitä en vain osaa kuvailla... Kiitos tästä.

Lotta, 10.09.2013 22:36

Hei, tuo oli kyllä niin koskettva,että on pakko kysyä, saisinko lainata sitä? Lukisin sen parin kaverini kanssa koulun aamunavauksessa. Mainitsisin tietysti, että tarina on lainattu netistä tekijän luvalla. Tekisin myös pari muutosta, niin teksti ei olisi ihan sama. Juoni kuitenkin pysyisi? Mutta tarina oli erittäin hyvä ja mielenkiintoinen. Myös opettavainen. Sinussa on lahjakkuutta, kannattaa jatkaa kirjailijana !

tutku, 25.10.2013 14:36

Hei Lotta :) Saat tietenkin lainata tätä, kun noin kauniisti pyysit :)

tutku, 25.10.2013 14:37

Kiitos teille kaikille kommenteista :) Saitte hymyn huulille, iso kiitos ja kumarrus! :)

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net