Kirjoitukset

Äiti, etkö näe minua?

tutku, 28.12.2009 15:47
Katsottu 2106 kertaa

”Mira, minun pitäisi varmaan lähteä”, sanoin tylsistyneellä. Minulla ja parhaalla kaverillani, Miralla oli ollut älyttömän hauskaa, mutta se kaikki päätyisi nyt. ”Tuleeko äitisi sinua vastaan?” Mira kysäisi. ”Eij. Olen jo 7-vuotta. Saan itse kulkea kotiin”, sanoin ylpeänä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun äitini antoi minun kävellä yksin kotiin pimeällä. Oikeasti kellon pikkuviisari oli kahdeksikon päällä ja se pitempi siellä, missä oli 1 ja 2. Silloin minun kuului lähteä kotiin. Kävelin eteiseen ja vedin vaaleanpunaisen hupparin päälleni. Olin ollut aivan haltioissani, kun sain äidiltäni tämän hupparin. Vedin mustat kuluneet lenkkarit jalkoihini ja kävelin ovelle, vilkutin Miralle ja kävelin rappuset alas pihalle. Hiekka ratisi ihanasti kenkien alla ja katu oli jo alkanut pimentyä. Nautin yksin kävelystä ja ihmisten katselusta. ”Mitä pikkutyttö tekee pihalla näin myöhään?” kuulin kysymyksen. Käännyin ympäri ja näin hymyilevän miehen takanani. ”Kävelen kotiin. Tämä on ensimmäinen kertani”, sanoin topakkaasti. ”Kuinkas vanha nuori neiti on?” mies kysäisi. ”Seittemän”, vastasin ylpeänä. ”Oho. Oletpa vanha”, mies sanoi ja hymyili. ”Niin olen. Niin mumminikin sanoo, kun käyn hänen luonaan”, sanoin hymyillen. ”Tiedätkös mitä. Minulla on samanikäinen tytär, kuin sinä olet. Hän on todella mukava. Haluatko tavata hänet?” mies kysäisi. Purin huultani. ”Äiti kyllä sanoi, että minun pitäisi mennä kotiin”, sanoin epäröiden. ”Tyttärelläni on paljon barbeja, pieniä leikkiponeja ja prinsessa nukkeja”, mies sanoi. Mietin. Tilaisuus kuulosti houkuttavalta, mutta kumminkin äiti. Hmm. Jos menisin tällä kertaa katsomaan miehen tytärtä ja ensi kerralla menisin kotiin ajoissa. ”Joo”, sanoin sitten ja hymyilin säteilevästi. ”Mennään autolla”, mies sanoi ja tarttui minua kädestä. Kävelin miehen perässä autolle ja mies laittoi minut takapenkille istumaan. Nautin autossa istumisessa. Oli turvallista kuunnella renkaiden huminaa ja nähdä katulamppujen valoa. Mies ei puhunut minulle koko matkan aikana. Vain hieman murahteli. Laitoin sen väsymyksen piikkiin. Omat vanhempanikin olivat yleensä väsyneitä ja murahtelivat yleensä silloin. Auto pysähtyi ja mies avasi oveni. Mies tarttui minua kädestä ja talutti taloon. ”Missä tyttö on?” kysäisin. ”Ei sellaista ole”, mies sanoi ja tarttui minuun kiinni. Huusin kovaa. Nousin istumaan. Näin itseni miehen talossa. Tunsin vielä kipua, jota mies oli minuun aiheuttanut. Kävelin talon ovesta ulos ja näin keltaisia naruja talon ympärillä. Näin valkosinisiä autoja, joiden päällä oli kivan näköinen sininen vilkkuva valo. Hymyillen tuijotin hetken lumoutuneena valoa, kunnes päätin mennä kotiin. Mutta missä päin koti oli? Kunpa olisin kotona, ajattelin ja suljin kyyneleiset silmäni. Avasin ne sitten ja huomasin olevani kerrostaloni pihassa. Pihassa oli myös samanlainen valkosininen auto, jossa oli kiva vilkkuva valo. En siitä enää välittänyt, vaan juoksin innostuneena alaovelle, avasin sen ja juoksin rappuset kolmanteen kerrokseen. Otin avaimen kaulastani ja avasin oven. ”Äiti, olen kotona!” huusin riemastuneena. En kuullut vastausta, vaan itkua. Otin kengät pois ja kävelin keittiöön, jossa istui äitini. Äiti itki rajusti pöydän ääressä. Vastapäätä häntä istui joku mies, jolla oli koko sininen haalari. ”Äiti? Mikä sinulla on?” kysäisin. Äiti ei vastannut. ”Äiti?” kysäisin uudelleen ja menin äitini vierelle. Äiti ei huomannut minua. Ei edes katsonut. ”Miten maailmassa on niin pahoja ihmisiä? Miksi ne satuttivat pikku Heiniäni?” Äitini itki. ”Äiti, minä voin hyvin. Olen vieressäsi. Äiti, mikset kuule minua?” kysäisin pelokkaasti. ”Mies saatiin sentään kiinni. Tyttärenne oli varmaan hyvin urhea”, sanoi mies, joka istui äitiä vastapäätä. ”Äiti! Mistä te puhutte?” kysyin. ”Miksi?” äitini itki. ”Miksi Heinin piti kuolla?” ”Äiti, miten niin olen kuollut? Äiti, miksi itket?” kysyin. ”Se mies sai elinkautisen. Pedofiilejä on kaikkialla. Nyt vain on tyttärenne ansiosta yksi vähemmän”, mies sanoi. ”Äiti, mikä on pedofiili? Äiti, miksi itket?” kysyin itkien. ”Mutta samalla menetin Heini”, äiti sanoi. Menin äitini vierelle ja kiipesin hänen polvelleen istumaan. ”Äiti istun tässä. En ole mennyt minnekkään. Äiti, miksi itket? Äiti, etkö näe minua?”

Kommentit