-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Heidi, Jouni ja kiusaajat, osa 6.

Cloverfield, 25.01.2010 19:10
Katsottu 1082 kertaa

Kevytmoottoripyörän pärinä kaikui metsässä seuraavana aamuna kun Jouni kyyditsi heitä molempia kouluun hiekkatietä pitkin. He olivat menossa anomaan Heidille poissaololupaa koulusta. Heidissä oli vielä kiusaajien aiheuttamia mustelmia ja Jouni tiesi, ettei Roosa, Hekis ja Mauri jättäisi asiaa sikseen. Kello ei ollut vielä edes yhdeksää mutta aurinko lämmitti silti. Koska Heidi ei ollut käynyt kotonaan, hänellä oli yhä samat vaatteet kuin eilen. Paitsi, että Heidillä oli nyt Jounin ruskea kauluspaita yllään. Isänsä kielloista huolimatta Jouni ajoi kevariansa pelkkä t-paita ja polvisortsit päällään. Kypärä hänellä sentään oli, Heidi ajatteli. Heidi ajatteli heidän viimeyötään. Se oli ollut parasta mitä hän tiesi ja Jounin ilmeestä päätellen myös hän oli tyytyväinen. He olivat valvoneet kolmeen asti ja aamulla heidän aamuksi suunnitellun touhuilun esti Pirjo, joka tuli herättelemään heitä kouluun. Tänään olisi tiedossa samanlainen yö kuin viimeyönä ja Heidi oli tajunnut miksi Jounin isä oli ollut niin väsynyt aamulla, kun oli saanut tietää, että Pirjon ja Matin makuuhuone sijaitsi Jounin huoneen alapuolella. Jouni pysäytti pyöränsä muiden moottoripyörien sekaan ja sammutti sen. He kävelivät käsi kädessä kouluun sisälle missä oli juuri välitunti ja oppilaita meni edestakaisin käytävillä. -Mennään heti sinne terkkarille ja sit vien sut takas mun kotiin ja tuun ite tänne, Jouni sanoi kantaen kypäräänsä. -Jou, jou, Jouni! Kuului ääni heidän takaansa ruokalan kohdalla. He kääntyivät ympäri ja Lasse juoksi heidän luokseen. -Meinas housut pudota, Lasse naureskeli nostellen pöksyjään. -Minne matka? -Ollaan terkkarille menossa, että saan kykkiä kotona pari päivää, Heidi vastasi ennen Jounia. -Ai kato, Heidi. En huomannu sua Jounin takaa kun se on niin lihava. Vai terkkarille, tuun messii, Lasse sanoi ja he lähtivät kolmistaan. -Mitäs ootte tehny? Olitteks vaa himas koko päivän? Lasse kyseli rapsutellen siilitukkaansa. -Ei mitään kummempia. Just istuttu himas ja kateltu telkkaria, Jouni vastasi ja hymyili vaivihkaa Heidille. -Juujuu. Miten sä voit Heidi? Lasse kysyi kurkaten Jounin selän takaa pietä Heidiä. -Hyvin voin, ei pahempia käyny, Heidi vastasi ja he saapuivatkin terveydenhoitajan luokse. He menivät ahtaaseen odotushuoneeseen ja Heidi painoi nappia josta tereydenhoitaja kuuli, että joku haluaa sisään. Lähes heti ovi avautui ja lyhyttukkainen nainen avasi oven ja pyysi Heidin sisälle. Jouni ja Lasse istuivat vierekkäin odotustilan penkeille. -No, teittekö mitään kivaa viimeyönä? Lasse uteli hymyillen ja Jouni hymyili myös kun tiesi mitä Lasse tarkoitti. -Kyllähän me tehtiin vaikka mitä, Jouni vastasi ja Lasse onnitteli tätä nauraen. -Mut ekaa kertaa mä tiedän heti et tää on just sitä mitä mä haluan, Jouni sanoi ja mietti hetken. -Tai oikeestaan Heidi on just sitä mitä mä haluan. Mä tapasin Heidin vasta toissapäivänä mut oon ihan varma että tän tytön kaa tuun olee ja hyvin kauan. -Mä tiedän mitä sä meinaat mut älä jätkä ala mulle herkistelee, Lasse sanoi koska ei ollut tottunut puhumaan syvällisiä. -En oo muuten nähny Roosaa tai muitakaan koko päivänä, ne ei oo vissiin koulussa. -No hyvä, en ois jaksanukkaa niit tänää, Jouni nyökytti päätään tyytyväisenä. Kohta ovi avautui ja Heidi tuli sieltä iloisena ulos näyttäen lupalappua poissaololle. -Sä sait luvan? Hyvä hyvä, Jouni sanoi ja halasi Heidiä. He poistuivat huoneesta ja lähtivät kävelemään kohti ulko-ovia. Ruokalan kohdalla Lasse kertoi, että hänen täytyi lähteä toiseen suuntaan tuntien takia. -Soitellaa, tuun viel takas kouluu tänää, Jouni sanoi ja Lasse näytti peukkua poistuessaan. Jouni ja Heidi kävelivät ulos ja menivät kevytmoottoripyörän luo. Kun molemmat oli kyydissä ja kypärät oli lukittu, Jouni päräytti pyörän käyntiin. Heidi piti tiukasti kiinni Jounista kun tämä käänsi pyörän niin, että he voivat lähteä liikkeelle. Molemmat katsoivat oikealle puolelle siihen rikotun pullon vuoksi ja katsoivat ettei renkaat puhkea. Kumpikaan ei osannut odottaa sitä kun kova kolalhdus Jouni kypärään pudotti tämän kyydistä parkkipaikalle lasinsirujen sekaan ja Heidi kaatui paikallaan olevalla pyörällä niin, että tämän jalka jäi pyörän ja asfaltin väliin. Molemmat riisuivat kypäränsä ja huomasivat Hekiksen, Roosan, Maurin ja muutaman muun kovanaaman. Hekis, kaljupää, roikotti pesäpallomailaa kädessään. Jouni nosti Heidin nopeasti jaloilleen ja katseli heitä vihaisena mutta peloissaan. -Mitä jäbä? Maastohousuinen Hekis kysyi Jounia tuijottaen ja pesäpallomailaa pyöritellen. -Ämmä vaan rumenee päivä päivältä, Roosa ilkkui muiden naurujen säestyksellä. Joukko oli saartanut Jounin ja Heidin moottoripyörien väliin, niin etteivät nämä päässeet sieltä pois. Moottoripyöräparkki oli vielä koulun kulman takana sellaisella seinällä, ettei siellä jostain syystä ollut turvakameroita, vaikka mopojen omistajat olivat niitä toivoneet. -Saatte mun kevarin jos jätätte meiät rauhaan, Jouni yritti lahjoa ja piti Heidiä selkänsä takana. -Vittuako sun pyörällä tehdään kun omat on paremmat. Toi harakka mua vituttaa... ja sinä, Hekis osoitteli heitä pesäpallomailalla. -Tuu huora esiin sieltä piilostas, Roosa tuli heidän eteensä ja yritti työntää Jounia pois tieltä jolloin Jouni tönäisi Roosan poispäin heistä niin, että tämä kaatui. -Mitä vittua sä jätkä just teit?! Hekis karjaisi kuin jotain vakavaakin olisi sattunut. Hekis heitti pesäpallomailan Maurille, joka katsoi perääntynyttä pariskuntaa ilkeä ilme kasvoillaan. Hekis laittoi oikean kätensä lentäjäntakkinsa taskuun. . -Sä kerjäät turpaas ihan tosissas, Hekis sanoi ja asteli Jounin luokse ja jäi seisomaan tämän eteen niin, että molempien nenät meinasivat koskettivat toisiaan. -Sinuna vähän varoisin mitä teet, Hekis tiuskaisi. -Anna olla, Jouni sanoi ja perääntyi vähän. -Ai et niinku sä saat tönii mun kavereita mut mä en saa sit puolustaa niitä, Hekis kysyi nauraen ja katsoi kavereitaan. -Siinä sä oot ihan vitun väärässä, Hekis sanoi ja veti käden ulos taskusta ja ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään, Hekis oli työntänyt stiletin terän koko pituudeltaan Jounin mahaan. Heidi kirkaisi kauhusta ja yritti vetää Jounia pois tilanteesta mutta Hekis asetti kätensä iskusta kumartuneen Jounin kaulan ympärillä ja kaivoi terän ulos Jounin mahasta. Hän otti vauhtia ja pisti puukolla toisen kerran. Ja kolmannen. Ja neljännen. Ja viidennen, kuudennen ja lopulta seitsemännen. Heidi sai vedettyä Jounin vedettyä pois Hekiksen otteesta. Hekis perääntyi vakava ilme kasvoillaan ja sylkäisi kohti Jounia. -Mitä vittua sä teit?! Heidi kiljui itkuisena ja piteli tuupertuvaa Jounia jonka maha oli verillä. -Mitä vittua sä teit, Hekis?! Mauri, Roosa ja muut katsoivat tätä säikähtäneenä. -Sori, jäi aamulla rauhottavat ottamatta ni nyt käyn vähä ylikierroksil, Hekis hymyili ja töni verisellä veitsikädellään porukkaa pois tieltään. Jouni yski verta -Häivytään täältä! Mauri sanoi ja koko joukko lähti juoksemaan. Vain Heidi ja Jouni jäivät. -Jouni! Heidi huusi itkien. Mopoaan hakeva oppilas näki heidät ja tuli kysymään mitä on sattunut. -Soita ambulanssi, sitä on puukotettu! Soita heti! Heidi karjui ja piteli Jounin päätä sylissään. Oppilas näpytti numeron niin nopeasti kun pystyi ja alkoi linjan yhdistyttyä kertoa tilannetta. -Mä en halua, että sä menet pois. Löysin sut just ku kipeimmin sua tarvin ja mä tarvin sua yhä, Heidi itki kannatellen Jounin päätä, puristaen samalla tämän hiuksia. Veri virtasi maahan. -En mä halua menettää sua, mitä mä teen ilman sua?! Heidi huusi. -Sä oot mulle älyttömän tärkee, enkä voi olla ilman sua. Mä en vaan voi... Näinä parina päivänä kun ollaan oltu kahdestaan, mulla on ollu hauskinta ikinä ja sun kaa vietetty aika on ollu ihaninta mitä tiiän. Mä en halua, että sä vielä lähdet pois mun luota. Mä rakastan sua, Jouni. Mä rakastan sua, Heidi itki ja painoi kasvonsa Jounin kylmiä kasvoja vasten. Ambulanssi saapui, Jouni nostettiin nopeasti paareille ja kannettiin ambulanssiin. Lasse oli saapunut paikalle ja oli Heidin vieressä. -Mennään perään, Lasse sanoi kun ambulanssi lähti vilkut päällä. Lasse nosti surun murtaman Heidin ylös ja melkein kantoi tämän Jounin pyörälle. Hän istutti Heidin taakseen kun oli nostanut pyörän ja mennyt kyytiin. He lähtivät niin nopeasti, kuin sillä pyörällä pääsi ja saapuivat kymmenen minuutin päästä paikalliseen sairaalaan minne Jounin vanhemmat saapuivat lähes samaan aikaan. -Mitä on tapahtunu?! Jounin isä Matti tuli huolestuneena Lassen luokse. -Sitä puukotettiin, Lasse kertoi ja he melkein juoksivat sisälle sairaalaan. Lasse sai Heidin mukaansa sanomalla, että ainakaan ilman Heidiä Jouni ei selviäisi. Puolentoistatunnin päästä Heidi, Lasse, Matti ja Pirjo istuivat sairaalan käytävällä odottamassa kun Jounia leikattiin. Heidi tuijotti eteenpäin tyhjä ilme kasvoillaan. -Mun syytä et Jounia puukotettiin, Heidi mutisi kyyneleen vieriessä poskea pitkin. -Eikä ollu, älä puhu tollasia, Lasse käski. Yhtäkkiä Pirjo nousi seisomaan kun hän näki lääkärin saapuvan paikalle. Heidi nousi pystyyn myös ja meni Pirjon ja Matin eteen seisomaan. Lasse asteli heidän taakseen. -No, miten poikamme käy? Matti kysyi. Hänen kasvonsa oli itkun punertamat. Heidi pidätti hengitystään kun lääkäri saapui heidän eteensä. Tämä katsoi ensin lattiaa, mutta nosti sitten kasvonsa ja hymyili. -Hän selviää, lääkäri sanoi iloisena. Loppu.

Kommentit

dodo, 07.02.2010 3:35

huomaa, ettet jaksanu kirjottaa loppuun kunnolla. Mutta hyvä tarina oli :)

Cloverfield, 12.02.2010 0:09

Totuus -^

tutku, 13.03.2010 21:07

Tää oli hyvä! Juoni oli rakentunut hyvin. Koukutuin jo ensimmäisen osan kohdalla. Siellä oli hyvin hallittu tarinan eteneminen ja selkeä kirjoittaminen. Kaikki tapahtui, kuin aidossa yhteenotossa. Mutta jos rakentavaa haluat, niin kannattaisi kerrata pilkkusäännöt =) Ja pienen virheen löysin myös ;) "Heidi oli olettanut tuon kiharatukkaisen pojan huulten tuntuvat jotenkin jämäkältä tai karheilta mutta ne olivatkin pehmeämmät kuin hänen omansa, eikä ollenkaan karheat. Pirjo oli tulossa huoneeseen Mauri perässään mutta huomasi sohvalla olevan herkän hetken ja veti Maurin mukanaan keittiöön." Sanoisin, että Maurin tilalla pitäisi lukea Matti... ;)

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net