-
Bongaa! ImagePark.biz Hauskat videot Pikavippi
 
Etusivu Kirjoitukset Kirjoita Jäsenet Info Linkit Keskustelu

Kirjoitukset

Minun äitini on parempi kuin sinun äitisi!

tutku, 11.03.2010 22:14
Katsottu 880 kertaa

”Nukkeni on kauniimpi kuin sinun nukkesi”, Viivi ilkkui ja piti kädessään uutta vaaleahiuksista barbie-nukkea, jonka olin myös itse halunnut. ”Ei se haittaa. Vanha Annika-nukkeni käy minulle aivan hyvin”, sanoin hymyillen ja vilkaisin kädessäni olevaa ruskeahiuksista kaunista Annika-barbietani. Vieressäni istuva Viivi tuijotti myrtyneen näköisenä uutta barbietaan, jota ei ollut kerinnyt vielä edes nimeämään. Itse otin ruohikolle laskemani pienen rasian käteeni ja avasin sen. Otin rasiasta Annikalle tarkoitetun pienen harjan, jolla aloin harjaamaan Annikan hiuksia. ”Sun nukke on ihan tyhmä”, Viivi sanoi. ”Eikä oo”, sanoin takaisin loukkaantuneena ja tuijotin Annikan hymyileviä kasvoja. ”Rumakin se on”, Viivi jatkoi. ”Ei oo”, sanoin itkun kohotessa silmiini. ”Ompas!” Viivi huusi, puristi uutta barbieta kädessään ja nappasi Annikan kädestäni. ”Anna Annika!” kiljuin ja yritin saada nuken takaisin itselleni. ”Se on ruma!” Viivi huusi. ”Eipäs ole!” huusin takaisin. ”Sillä on ihan tyhmät vaatteetkin! Äitini tekee paljon hienompia vaatteita, kuin sinun äitisi!” Viivi huusi. ”Eipäs tee. Äitini on parempi kuin sinun äitisi!” huusin Viiville takaisin ja sain siepattua Annikan Viiviltä. Otin maasta nopeasti pienen Annikan tavaroille tarkoitetun rasian ja juoksin kerrostaloni alaovesta sisälle. Kävelin hissin luokse, jos siellä sattuisi joku talon vanhoista ihmisistä odottamaan hissiä, niin pääsisin heidän mukanaan hissillä ylös kuudenteen kerrokseen. Hieman petyin huomatessani hissin edustan tyhjäksi ja lähdin kävelemään rappusia ylöspäin. Minulle oltiin opetettu, etten saisi käyttää hissiä yksin, vaikka yletyinkin oman kerrokseni nappulaan. Harpoin viimeisen rappusen ja otin avaimen kaulastani pujottaen sen oven lukkoon. Lukko napsahti auki ja menin sisälle vetäen oven kiinni perässäni. Huomasin äitini makaavan olkkarin matolla selällään. ”Äiti, leikitäänkö me matoja?” hihkuin ilosta ja menin äitini vierelle selälleni makaamaan. ”Äiti, tämä on ihan tyhmää. Leikitään jotain muuta”, ehdotin ja nousin istumaan. Äitini ei vastannut. Hänen silmänsä olivat kiinni. ”Äiti, Viivi sanoi, että hänen äitinsä on parempi kuin sinä. Onko se totta?” kysyin. Äiti ei vastannut. Kiersin äitini toiselle puolelle. ”Äiti, sattuuko sinua johonkin?” kysyin sitten hieman huolissani ja katsoin äitini kiinni painuneita silmiä. Ei vastausta. Ei reagointia. ”Äiti, minun on nälkä”, sanoin ja tartuin äitini käteen. Säikähdin käden kylmyyttä ja velttoutta. ”Äiti, paleleeko sinua?” kysyin sitten. Äiti ei vastannut, joten tassuttelin omaan huoneeseeni ja vedin peiton sängystäni. Kokosin peiton syliini ja muutamien kompastelujen jälkeen sain peiton vietyä äidilleni. Peittelin äidin jättäen pään näkyviin. ”Onko nyt hyvä, äiti?” kysyin. En saanut vieläkään vastausta. Vilkaisin äitiä, jos vaikka löytäisin kohdan, josta äitiä sattui. ”Äiti, sattuuko päähän? Haluatko tyynyn?” kysyin. En saanut vastausta, mutta hain silti tyynyn, jonka laitoin äitini velton pään alle. ”Onko nyt hyvä?” kysyin. Ei mitään. Istuin maahan ja toin jalat lähelle itseäni painaen pääni polvieni väliin miettivästi. Jos äitiä yleensä paleli, mitä minun silloin kuului tehdä? Nostin innostuneena pääni ja kävelin keittiöön. Varvastin keittiön lasikaapin kohdalla saadakseni käteeni mukin. Laitoin mukin puolilleen maitoa ja mukin sitten mikroon. Väänsin ajastimeen numeron 40, jonka olin ennenkin laittanut -, ja kävelin huoneeseeni. Otin sängystäni rakkaimman nalleni ja vein sen äidin viereen ja laitoin nallen istumaan äidin vatsan päälle, jotta äiti varmasti huomaisi nallen heti herättyään. Kuulin mikron piipittävän merkiksi, että oli valmis. Kävelin mikron luokse ja otin sieltä lämpimän mukin jonka laitoin pöydälle. Otin kaapista kaakaojauhetta, josta laitoin kolme lusikallista jauhetta mukiin ja viimeiseksi laitoin yhden lusikallisen sitä suuhuni. Lusikka suussani laitoin kaakaojauheen paikoilleen ja varustin kaakaoni uudella, puhtaalla lusikalla jättäen oman suussani olleen tiskipöydälle. Vein höyryävän kaakaon äidin vierelle ja painoin suukon äidin poskelle. ”Nuku vain. Menen naapurille syömään”, sanoin ja lähdin ulko-ovesta. Painoin naapurin ovikelloa ja jo ensimmäisen soitin jälkeen ovelle ilmestyi Ritvan, hauskan naapurinmummon ystävälliset kasvot. ”Mikäs pikkuneidin tänne lennätti?” Ritva kysyi. ”Äiti nukkuu lattialla, koska on kipeä. Voinko syödä teillä?” kysyin ja hymyilin. ”Nukkuu lattialla?” Ritva kysyi ja näytti oudon mietteliäältä. ”No äiti ei ole varmaan päässyt sänkyyn asti. Äitiä ei kumminkaan saa herättää, koska äiti on sikeässä unessa, kun on niin kipeä, ettei edes pysty vastaamaan”, sanoin. ”Annatko avaimesi?” Ritva pyysi ja hieman kummastuneena ojensin Ritvalle avaimeni. Ritva avasi oman oveni ja juoksi saman tien äitini vierelle. ”Äitiä ei saa herättää!” huusin ja juoksin kohti äitiäni. Ritva pysäytti minut vaativalla huudahduksella ja kaivoi puhelimen taskustaan ja näppäili sitä hetken. ”Täällä Ritva. Täällä on tajuton ihminen…”, Ritva sanoi. Hieman kallistin päätäni. Miksi minusta tuntui, että olin tehnyt jotain väärin? ”Kun asia on niin, että äitisi on siirtynyt taivaaseen isäsi luokse”, hassun näköinen valkotakkinen lääkäri sanoi. Tuijotin tätä lääkäriä huultani purren. ”Eipäs ole. Äiti on tuolla huoneessa nukkumassa”, sanoin ja osoitin huonetta, jonne olin nähnyt äitiäni vietävän. ”Haluatko nähdä äitisi?” lääkäri kysyi. Oliko lääkäri ihan outo? ”Tottakai haluan”, vastasin ja hyppäsin alas tuolilta. Lääkäri tarttui käteeni ja vei sisälle ovista. Näin äitini makaavan pyörillä liikkuvalla ohuella sängyllä. Menin äitini vierelle ja tartuin äitiäni kädestä. ”Äiti, sinun ei tarvitse pelätä. Olen tässä vieressäsi ja nyt tiedän, miksi tässä seison. Koska minun äitini on parempi kuin kenenkään muun äiti ja olen siitä ylpeä”, sanoin ylpeänä itsestäni ja puristin äitini velttoa ja kylmää kättä itseäni vasten hymyillen. (Kommentti olisi kiva =) Varsinkin rakentava =))

Kommentit

Cloverfield, 12.03.2010 23:17

" ”Haluatko nähdä äitisi?” lääkäri kysyi. " kuinka usein tosielämässä lääkärit antaa pikkulapsen nähdä äitinsä kuolleen ruumiin ja ylipäätään mitä ihmettä se lääkäri siellä talossa teki, ambulanssikuljettajathan ne ruumiit hakee rikos/onnettomuuspaikoilta? Ja minkä takia nuket on tarinoissa aina nimetty Annika-nimisiksi, varsinkin, kun tarina on surullinen? Itse kieliasu tosin oli hyvä eikä juurikaan mikään virhe pistänyt silmään. Ja tarina oli kyllä hyvä ja erikoinen. Olisi kiva, jos arvostelisit minunkin novelleja ja tarinoita =]

ZombieDoll, 20.07.2012 20:50

oi että D: ihana tarina, vaikkakin surullisella tavalla. kun sillee tajus, että toi lapsi on pieni ja se ei ymmärrä.. tykkäsin tästä tosi paljon, oli hyvin kirjotettu enkä huomannu ainakaa et ois virheitä. ois kiva jos viitsisit kattoa munkin novellin :)

Nimimerkki


Varmistuskoodi
Syötä kuvassa näkyvä varmistuskoordi tekstikenttään. Rekisteröityneiden jäsenten ei tarvitse tätä tehdä. Näin estämme kommenttispämmiä.
varmistuskuva
Kommentit


 
 
Copyright © Prologi.net, 2005-2010 | Tekstit ovat kirjoittajiensa omaisuutta | prologi@prologi.net