Kirjoitukset

Matka Lappiin

Cloverfield, 17.03.2010 17:30
Katsottu 1394 kertaa

Tämän tapainen tarina oli jo pitkään ollut mielessä kunnes päätin kirjoittaa ideani Demi.fi-sivustoa varten. Eli alunperin Demi.fi:ssä julkaistu ja nyt ensimmäistä kertaa täällä. ________________________________________________ Olimme matkalla Lappiin, minä ja äitini. Oli keskitalvi ja tie oli umpijäässä, silti äiti ajoi lujaa koska meillä oli kiire. Isä odottaisi meitä huoltoasemalla matkan varrella. Hänen ystävänsä oli vienyt hänet sinne nopeasti moottoripyörällä. -Onks viel pitkäki matka sinne huoltsikalle? Kysyin ja lisäsin lämpöä penkkiin, kuitenkin niin vähän ettei ikkunat huurru. -Kyllä tästä vielä puol tuntii ajaa, Joel, äiti sanoi ja pisti radiota hiukan hiljemmalle. -Onhan sulla varmasti kaikki varusteet mukana? Äiti varmisteli. -Juu on. Otin viel sukkia ison pinon. Jos kastuu ni voi aina vaihtaa, vastasin. -Eikös Nikolas ole jo perillä siellä mökillä? Äiti kysyi. -On joo. Se sano soittavansa mulle yheksältä, että mis me ollaa. -No hyvä. Muuten, kun suoritat keväällä yläasteen, niin oisko jo jotain lahjatoiveita? -Haha, mullahan on vaikka mitä toiveita! Nauroin. -No sanos yksi. -Haluisin ehkä mönkijän. -Mönkijän? Etkö sillä isän mönkijällä voi ajaa? -Faijan mönkijä on liian tehokas, en saa. -Höpö höpö. -Muuten, oliks se Iivari joka vei faijan sinne huoltsikalle? -Minun käsitykseni mukaan kyllä. En osaa sanoa muitakaan isäsi kavereita joilla olisi moottoripyörä. -Eiks Iivaril oo kans helikopteri? Mist se sen sai? -Sitä mä olen miettinyt itsekkin. En tiedä mistä sen on saanut. Kait jotain sen firman juttuja. Kysy isältä, hän tietää paremmin, äiti vastasi. Talvinen metsä vilahteli ohitse kun katselin ikkunasta takapenkiltä. Aina silloin tällöin puiden välistä vilahteli peltomaisema joka sekin oli lumen peittämä. Pian tuli suuri peltoalue ja oli jo niin pimeää, ettei nähnyt kovin kauas. -Mul o vähän kylmä, onks se viltti jossain täällä? Kysyin ja aloin katsella etupenkkien alle ja reppuni allej oka on vieressäni penkillä. -No se on siinä sun niskan takana, takalasin alla, äiti vastasi. Huomasin punakeltaisen viltin ja otin sen jalkojeni lämmikkeeksi. -Eikö sulla olekkaan tarpeeksi päällä? Äiti katsoi minua takapeilin kautta. -On mulla joo mut vähän käy kylmäks ku istuu vaa paikallaan koko ajan. Sitä paitsi jos faijal on kylmä ni se saa tän valmiiks lämpimän viltin sit. -Juu juu, äiti nyökytteli. Äidillä oli päällään vaaleanpunainen toppatakki, siihen sopivat toppahousut, valkoinen pipo ja valkoiset hanskat. Itselläni oli mustasininen takki ja housut jotka olivat kirjavat. Niissä oli pieniä sekalaisia kuvia. -Kai me sit mennää kahestaa Japaniin hiihtolomal, äiti? Kysyin koska olimme suunnitelleet sitä jo kauan. -Tottakai mennään. Isä lähtee sillon työmatkalle ni voidaan ihan hyvin mennä Japaniin. Voitas kattoa lippuja vaikka ensi viikolla. -Jeah! Viimeks oltii kahestaa jossai viime kesänä, on jo aikaki, iloitsin. Äiti naurahteli hiukan. Samassa näin vain jotain tummanharmaata ja refleksistä suljin silmäni kun se jokin kuulosti tulevan tuulilasista läpi. Kuulin äitini kiljahtavan ja lasien särkyvän. Laitoin kädet kasvojeni eteen ja kyyristyin hiukan. Etupenkki painautui jalkojani vasten ja tunsin miten auton vauhti kiihtyi. Pian tajusin auton kääntyvän ylösalaisin, ja uudelleen oikeinpäin. Löin pääni sinä aikana ainakin viisi kertaa. Auto törmäsi johonkin päästäen kovan rysäyksen. Sydämeni hakkasi ja avasin silmäni hitaasti. Yritin nousta mutta jokin otti selkääni vastaan ja kun käänsin päätäni hiukan, näin katon painuneen paljon alemmas ja se kosketti selkääni. Ryömin eteenpäin ja sain oven auki. Ryömin vielä hiukan, ja sitten pääsinkin pudottautumaan lumeen. Kasvojeni osuessa lumeen, näin siihen jäävän verta ja kosketin hanskallani kasvojani. Hanskani tahriintuivat vereen. Käännyin ympäri sydän yhä tykyttäen voimakkaasti ja mahassani muljahti kun näin auton puuta vasten törmänneenä ja äitini liikkumattomana konepellillä. Käännähdin pikasesti taaksepäin ja autotiellä makasi suuri hirvi joka oli loukannut takajalkansa ja tämän selkä oli veren peittämä. Nousin ylös ja menin äitini luo. -Äiti? Sanoin ja ravistelin tätä pitäen tämän takista kiinni. Hän ei liikkunut tai reagoinut muutenkaan. -Äiti?! Huusin hätääntyneenä ja käänsin tämän kyljelleen. Hän oli juuttunut jaloistaan litistyneen katon ja kojelaudan väliin enkä voinut vetää häntä pois. Näin hänen kasvonsa. Ne oli täynnä pieniä ja isoja haavoja. Hänen silmänsä olivat melkein kiinni. -Äiti?! Huusin yhä kovempaa, mutten saanut vastausta. Otin tämän kädestä kiinni ja nostin hihaa. Riisuin hanskani ja painoin peukaloni ranteeseen siihen kohtaan, mistä tuntisi pulssin. En kuitenkaan tuntenut mitään, joten etsin samanlaisen kohdan tämän kaulasta. En löytänyt pulssia vaikka yritin monta kertaa sekä ranteesta, että kaulasta. En löytänyt pulssia, koska äiti oli kuollut. Aloin itkeä ja halasin äitini kehoa joka makasi elottomana konepellillä. Kuulin auton lähestyvän ja lopulta hidastuvan. Autoilija varmaan näki tiellä kärsivän hirven ja pysähtyi. Halasin yhä äitini ruumista ja heiluin pienin liikkein. Joku tuli autosta ulos ja näki minut. -Soita äkkiä Virtaselle, kuulin äänen sanovan ilmeisesti toiselle autossa olevalle. Lysähdin maahan tuhoutuneen auton vierelle ja itkin niin, että näin vain sumeasti. Loppu.

Kommentit