Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Cloverfield, 17.03.2010 17:34
Katsottu 1381 kertaa
Ensimmäisiä internettiin julkaisemiani novelleja ja siis alunperin Irc-Galleriassa julkaistu. Näkee varmasti myös tekstin ulkoasusta, etten ollut tämän novellin kirjoitusaikaan vielä parhaimmillani. _____________________________________________ Three Men Jazz Club Kävelin portaita pitkin katutason alapuolella sijaitsevaan underground-jazzklubiin ja astuin ovesta sisään. Tuhti tupakansavu leijui hiukan päätä korkeammalla ja suuntasin tieni kohti vapaata nurkkapöytää jonka ympärillä oli pyöreä sohva kun olin käynyt ostamassa kahvikupillisen. Istahdin penkille ja ujutin itseni seinän puolelle niin että näin jazzbändin joka soitti matalalla lavalla hiljaa asiakkaiden iloksi. Sisällä klubissa oli jos jonkinmoista porukkaa. Yksinäistä ja surullista sekä ryhmiä ja iloisia. Niin kuin kaikilla kunnon jazzklubeilla täällä Rottenhamnissa, tälläkin oli paljon tarinoita. Itse olen käynyt täällä jo parikymmentä vuotta, aina 16 vuotiaasta asti kun ekaa kertaa sain pianon eteeni. Nykyisin ei pahemmin jazztähtiä synny, itsekin lopetin pianonpimputuksen täytettyäni 25, siitä on noin 10 vuotta. Stewart paiski baarimikkona yötä päivää, miehellä oli sänky takahuoneessa jossa hän nukkui pari tuntia yöstä aina klubin kiinnioloaikana joka oli kello kahdesta yöllä aamuneljään. Edessäni olevassa pöydässä istui pariskunta joka oli asioinut klubissa suunnilleen viisi vuotta. Heidän suhteensa oli kovin monimutkainen ollut, itsekin olen ollut osallisena kyseisen suhteen pystyssä pitämisessä. Heh, mies oli luullut vaimonsa pettävän häntä kun tämän vaimo oli viettänyt kanssani paljon aikaa täällä. Vaimo oli vain ollut suuttunut jostain miehelleen ja tullut tänne päivittäin siivoamaan ja minä olin pitänyt tälle juttuseuraa. Lopulta minun oli mentävä juttelemaan mustasukkaisuutta tihkuvalle miehelle. Stewart ei pahemmin asiakkaidensa kanssa jutellut, minun kanssani tietysti jonkin verran koska sain joskus soitoillani klubin kukoistamaan. Siihen aikaan esiintymisasuni oli samanlainen kuin kolmekymmentä-luvun duunarilla, ruskeat halvat housut, henkselit, haalearuutuinen paita ja sottainen Borsalino. Oli minulla jokin bändi, sen nimi oli saanut vaikutteita klubin nimestä, Three Men Jazz Clubista, ja bändimme nimi oli Three Men, vaikka bändissä olikin neljä jäsentä, minä Hurley "Big Marwin" Mullen, edesmennyt Raymon King joka soitti saksofonia, Tommy "Marvellous" Street rummuissa, ja laulajana toimi Tina Leaf. Kello oli juuri lyönyt kuutta illalla ja ihmisiä alkoi tulla hiukan enemmän koska työt olivat loppuneet. Tunnin päästä tulisi vieraani jonka viime iltana kutsuin tänne seurakseni. Sitä ennen taidan ottaa torkut. -Stewart, herätä minut varttia vaille seitsemän, sanoin kuuluvasti Stewartille joka puhdisti baaritiskiä ja otin rennon asennon ja asetin hatun kasvoille ettei hämärä, mutta unta häiritsevä, valo häikäise. Loppu.
Ronnie, 08.05.2010 22:00
Kokonaisuus on ehjä, se kenties saa minut pitämään tästä ja unohtamaan suurimman osan noista karkeista kielioppivirheistä, joita tekstissäsi vilisee. Varmasti tunnistat ne itsekin, uudemmissa teksteissäsi ei ainakaan moisia enää näy olevan.
Akhilleus, 24.03.2010 20:54
Mä jotenkin tykkäsin tästä todella paljon! Jazz tunnelma oli onnistuttu vangitsemaan todella hyvin, henkilöiden nimiä myöten. Henkilöt tuntuivat ihmisiltä, eikä pelkiltä henkilöiltä. Tykkäsin yksityiskohdista ja aitoudesta. Itse klubia olisi voinut vielä kuvata parilla yksityiskohtaisella lauseella tunnelmaa elävöittämään. Olisi kiva saada jatkoa, mutta toisaalta tämä on hyvä juuri tälläisena. :)