Kirjoitukset

Kuka tahansa ja ei kukaan

SiniPinni, 05.04.2010 21:32
Katsottu 1436 kertaa

Hän heräsi pimeään huoneeseen, kuten joka aamu suunnilleen samaan aikaan. Viereisestä huoneesta kuului vauvan itkua, mutta yläkerrasta ei kuulunut mitään. Hän huokaisi ja nousi nuhjuiselta sohvalta ylös. Niskaan sattui ja paleli. Lämmitys reistasi varmaankin taas. Silmät pysyivät vaivoin auki. Hiukset olivat takussa. Päätä särki. Hän raahautui viereiseen huoneeseen. Melkein vuoden vanha tyttövauva parkui pyykkikoria muistuttavassa muovikopassa. Yläkerrasta ei vieläkään kuulunut askeltakaan. "Hei rääpäle tuus tänne. Mikä on hätänä?" hän nosti vauvan kopasta ja vei sen pöydälle, jonka päälle oli levitetty pyyhe. Vaippa oli puhdas. Tai ainakin näytti puhtaalta. Silti hän vaihtoi sen. "Onko sul nälkä? Vai mikä on?" hän kysyi väsyneenä ja meni vauva sylissään jääkaapille siellä oli pullo maitoa, jonka hän lämmitti mikrossa sopivaksi "no niin räätti syödäämpä vähän jooko". Vauva joi kiltisti isänsä tarjoaman maidon, mutta jatkoi sitten parkumista. "Shhh...shhh... mun rääpäle älä itke. Äitis on muuten vihainen herätessään", hän tuuditti vauvaa hiljalleen ja lopulta se nukahti hänen käsivarsilleen "kiltti räätti. Kaikki menee ehkä joskus paremmin". Hän vei vauvan takaisin koppaan ja peitteli lapsen kahteen ohuehkoon vilttiin hyvin toivoen, ettei sille tulisi kylmä. Uni ei enää maittaisi hänelle. Olisi vain parempi laittaa aamiaista ja valmistautua selviämään taas yhdestä päivästä. "Oletko sinä jo hereillä? Itkikö tyttö?" rouva Thor kysyi tullessaan yllättäen paikalle ja vilkaisi kopassaan nukkuvaa lasta "On tuo olento raukka, kun tämmöiseen maailmaan joutui". Hän katsoi rouva Thoria, jonka luona oli itse asunut niin kauan, kun muisti. Rouva oli hoitanut häntä, kun hänen äitinsä lähti. Rouva oli suostunut pitämään hänet ja hänen jo valmiiksi hajallaan olevan uuden perheensä luonaan, kunnes kaikki muuttuisi parempaan. Mutta parempaa ei ollut odotettavissa. Ainakaan näillä näkymin. "Itki se. Oli nälkä tai kaipasi seuraa", hän vastasi rouvalle hiljaa "Jos yritän etsiä tänään työtä. Emily ei kumminkaan tuo rahaa kotiin ja jos tuo se käyttää ne nopeasti vaatteisiin ja kamoihin". Rouva Thor sytytti himmeän lampun ja katsoi tuota nuorta isää säälivästi. "Voi sinua raukkaa, kun elämäsi vaan lipuu ohi. Eikä se tunnu monellekkaan paljon merkitsevän. Ei edes sille Emilylle. Kuinka sellainen vastuuton likka voi päättää pitää lapsen?" rouva Thor mumisi ja silitti mustia takkuisia hiuksia "J sinun täytyy vain yrittää antaa tuolle tytölle paremmat olot kuin itse sait". Hän J katsoi rouva Thoria hiljaa. Hän halusi antaa lapselleen paremmat olot, kuin mitä itse oli saanut, mutta se ei ollut mahdollista. Hän itse oli työtön ja käynyt vain viisitoistavuotiaaksi asti koulunsa. Enempään ei ollut ollut varaa. Lapsen äiti Emily kutsui itseään malliksi, mutta oli pikemminkin narkomaani, huumediileri ja prostituoitu. Oli ihme, että lapsi oli terve. Ei lapsella ollut edes nimeä. Ainakaan hän ei tiennyt sitä nimeä. J itse ei tosiaankaan merkinnyt lähes kenellekkään mitään. Ehkä rouva Thorille jotain ja omalle lapselleen hän oli kahdesta vanhemmasta vain se vähemmän huono vaihtoehto. Hänkin myi huumeita vain saadakseen rahaa ruokaan ja vauvan vaatteisiin. Emily ei lapselleen paljoakaan ollut uhrannut sen jälkeen, kun oli lopettanut imettämisen. Ehkä kerran päivässä suostui pitelemään lasta. "Sinun pitäisi mennä takaisin kouluun, mutta kun ei ole varaa. Voisit käydä kysymässä sieltä levykaupasta työtä J. Ihan oikeasti. Jos saat rehellistä työtä kaikki voi alkaa mennä paremmin", rouva Thor sanoi ja laittoi veden kiehumaan. "Ei nekään tän näköistä ota sinne. Pelottaisin vain asiakkaat pois", J vastasi ja nojasi kyynärpäillään pöytään. "No kyllä ottavat. Se niiden entinen apulainen oli paljon kamalamman näköinen. Ja sinähän tiedät musiikistakin melko paljon. Vietät kaupassa puolet ajastasi vain etsien punnan levyjä joihin sinulla on varaa. Kävisit kysymässä edes", rouva Thor suostutteli. "Katsotaan nyt". Jatkanko? :) Kommenttia sais mielellään tulla.

Kommentit