Kirjoitukset

Kannibaalipiha

Cloverfield, 28.04.2010 16:20
Katsottu 1807 kertaa

Rikkinäinen ja vino aita, jonka valkoinen maali rapisi joka tuulenvireen mukana pois, ympäröi keltaisenharmaata takapihaa. Pihalla kasvoi vain rikkaruohoa eikä edes muurahaiset rakentaneet siihen pesää koskaan. Vain kärpäset viihtyivät tunkkaiselta tuoksuvan tantereen äärellä. Ei aidan toisella puolella sen upeampaa ollut. Samaa suotyyppistä ruohikkoseutua jatkui muutaman kymmenen metrin verran joka puolelta ympäri vanhaa valkoista taloa, kunnes alkoi suometsää. Talon etupuolelta kuistilta, lähti laudanpätkiä kohti metsää. Ne oli asetettu siihen, ettei talolle saapuva tai sieltä lähtevä uppoaisi suohon. Sumu peitti talon tontin lähes päivittäin. Silloin tällöin kun sattui olemaan aurinkoista, tuli keltaisenvihreä kajastus ja kaikki näytti myrkylliseltä. Talon isäntä, pömppömahainen mutta laiha mies jolla oli kalpea iho ja sänkiparta, iski lapiota takapihansa multaan. Ruosteinen lapio, hauraasta puuvarresta huolimatta, hoiti työnsä hyvin miehen käsissä. Ei mennyt kauaa kun mies oli saanut siistin liuskan rikkaruohomattoa irti maasta ja kaivanut syvän, yli kaksimetrisen, kuopan pihan nurkkaan. Viimeistellessään ahdasta kuoppaa, sinne tunki suoliejua ja mies huusi talon suuntaan. -Pitäkää nyt kiirettä, en voi seistä täällä koko iltapäivää! Talon takaovi lennähti auki kun nuori, hyväkuntoinen nuori mies potkaisi siihen. Hän tuli ovesta selkä edellä, koska kantoi serkkunsa kanssa ruumista. Serkku oli laihempi kuin talon isäntä ja jaksoi vain juuri ja juuri kantaa ruumiin. Kun nuori mies ja serkku saapuivat kokonaan piha-alueelle, oven suulle tuli lihava nainen seisomaan. Tällä oli likainen, punavalkoraidallinen essu ja pyöreät silmälasit. Hän oli talon emäntä ja sen tunnisti kädessä tiukasti olevassa kauhasta. -On se niin sääli heittää vasta puoliksi syötyä ruokaa pois, emäntä pudisteli päätään tuohtuneesti. Ruumiista oli paloja pois sieltä täältä, eikä sitä kasvojen kohdalta enää tunnistanut henkilöksi. Kasvot kun oli jo möyhitty mössöksi heti alkuun. -Isä, sireenit! Nuori mies kuuli äänen kaukaa metsän takaa. -Vauhtia! Isäntä hoputti. Serkku ja nuori mies nostivat ruumiin pystyyn, jolloin siihen tehdyistä aukoista mätkähteli verta ja sisälmyksiä kuopan pohjalle. Emäntä pudisteli päätään entistä kovemmin. He laskivat ruumiin kuoppaan ja isäntä alkoi lapioimaan pikaisesti multaa takaisin. Kun ruumis oli kokonaan mullassa, eikä hiuksiakaan enää näkynyt, isäntä asetti rikkaruohotilkun takaisin. Hän lapioi vielä lähellä olevasta suolammikosta kuravettä ja roiski sitä lähelle kuoppapaikkaa jolloin näytti siltä kuin pihaan ei olisi koskettukkaan. -Vie lapio nopeasti kuistin eteen pystyyn, isäntä käski serkkua joka ripeästi juoksi talon läpi ja iski lapion suohon jolloin se jäi törröttämään lauta-alustojen viereen. Isoisä istui kuistilla ja hyräili hiljaa katsoen suuntaan, josta poliisit kuuluivat tulevan. Perhe palasi takapihalta sisälle tunkkaiseen taloon. Talon sisällä saattoi nähdä ikkunaraoista pilkistävää valoa vasten kuinka paksu pöly leijaili ilmassa. Seinät olivat tapetoitu kauan sitten ja niiden oli annettua mädäntyä seinien mukana. Joka kerta kun serkku ja nuori mies kävelivät yläkertaan, oli pelättävä lahoja rappusia. Isäntä istui muoviselle tuolille puisen pöydän ääreen ja pisti tupakaksi. Sakea savu peitti pian huoneen, mutta emäntä oli häkään jo niin tottunut, ettei hän aina edes muistanut miehensä tupakoivan. Serkku ja nuori mies seisoivat portaikon edessä. Ovelle koputettiin. Emäntä avasi raskaasti narisevan oven ja sen takaa tuli esiin järkkymättömän näköinen, viisissäkymmenissä oleva poliisi, jonka univormu, suoraa lierihattua myöten, oli puhdas. -Päivää taloon, poliisi murisi. Paksut ja tummat kulmakarvat menivät ryttyyn kun poliisi haistoi talossa pistävän ominaishajun. Hän astui sisään ja kaikki olivat ihan hiljaa. -Milläs asialla herra poliisimestari on? Isäntä kysyi ja puhalsi paksun savupilven. Poliisi laittoi kädet taskuihinsa. -Kylältä on kadonnut poikasi ikäinen nuori mies ja hänet viimeksi nähtiin metsäsi laidalla. Ette suinkaan ole törmännyt häneen? Soillanne kun on tupannut ennenkin katoamaan ihmisiä, poliisi katseli perhettä kulmakarvojensa alta. Vyötäröllä hänellä roikkui kiiltävät käsiraudat ja pitkäpiippuinen revolveri. -Eipä ole näkynyt. Suomme on iso, ei ole ihme jos siihen hukkuu vaikka se onkin aidoitettu, isäntä valehteli. -En jotenkin usko, että mies olisi suollenne lähtenyt kävelemään, hänen kenkänsä, molemmat, kun löydettiin suon pientareelta. Kuka hölmö ilman kenkiä lähtisi sellaiselle alueelle paljain jaloin, poliisi katseli maahan ja vilkuili jokaista perheenjäsentä. -Täällä tuoksuu ruoka, mutta en silti näe ruokaa lautasillanne enää, enkä kattilaa tai pannua missä lihaisalta tuoksuva aterianne olisi kokattu, poliisi katsoi isäntää suoraan silmiin. Isäntä nielaisi hermostuneesti. -Söimme ruoan jo. Valmistin meille kania jonka poikani pyydysti soiltamme. Nyljin kanin, heitin nahat suolle ja sisälmykset valmistin nuotiossa pihallamme, emäntä ryhtyi pelastamaan tilannetta. Poliisi katsoi häntä epäuskoisesti. -Jahas. No saisinkos vilkaista nuotiotanne? Ihan vain varmistaakseni, että se on kyhätty turvalliseksi. Emäntä nyökkäsi ja käveli edellä takapihalle ja asteli sammaleelle näyttäen palanutta kohtaa jossa todellisuudessa oli poltettu pihalle piilotetun ruumiin vaatteet. Poliisi murahti. He astelivat takaisin sisälle ja poliisi meni kuistille. Hän kääntyi ympäri ja sanoi sisällä istuvalle perheelle: -Ilmoittakaa poliisille jos teette havaintoja. Koko perhe nyökkäsi ja poliisi lähti matkoihinsa. Hän oli pettynyt ettei saanut perhettä narautettua. Poliisi tiesi perheen ja tiesi tarinat niiden oudoista ruokailutottumuksista, mutta mitään ei koskaan saatu todistettua. Hän käveli suolle aseteltuja liukkaita lautoja pitkin takaisin autolleen ja lähti matkoihinsa. Loppu.

Kommentit