Kirjoitukset

Rabbit Home

Cloverfield, 08.05.2010 15:01
Katsottu 1435 kertaa

Jumala ei ole koskaan kaukana Rabbit Homesta. Hiekka pöllysi kovassa tuulessa. Kylä koostui muutamasta hökkelitalosta ja saluunasta. Viisi oravaa oli ripustettu hännistä likaiselle narulle kahden talon väliin ämpärin yläpuolelle. Ne heiluivat puhurin mukana. Tyynellä ilmalla kärpäset pörräsivät parvena niiden ympärillä, laskeutuen välillä ravitsemaan itseään. Ämpäri oli ruostunut. Tumma vesi sen sisällä oli seissyt kaksi yötä. Saluunan edessä hevoset olivat kääntäneet painuneet päänsä tuulen mukaisesti, ettei hiekka peitä niiden silmiä. Saluunasta juoksi juopuneita miehiä viemään hevoset myrskyltä suojaan. Punatukkainen prostituoitu sylki kuppiin. Luomi hänen poskessaan heilui tikun pureskelun tahdissa. -Lopeta se helvetin syljeskely, harmaansiniseen pukuun pukeutunut mies käski läimäyttäen punatukkaista naista ohimolle ja kiskaisi tikun tämän suusta. Nainen katsoi pomoaan kyllästyneenä. -Selvä on, hän huokaisi. Saluunan seinistä saattoi kovan tuulen avulla päästä muutama hiekanmurunen läpi. Ne putosivat äänettömästi puiselle hirsilattialle. Vanha kattokruunu roikkui vankasti katosta. Siinä loisti lämpimät kynttilät. -Olet idiootti, jos lähdet tuossa myrskyssä! Paksuviiksinen ja kalju mies yritti kääntää poikansa päätä. Kalju mies tuhahti pojan ottaessa raskaan satulan seinältä. Tummanruskeaa satulaa käytettiin usein ja se oli kulunut käytössä rumaksi. Saumat repsottivat ja nahka oli reikiintynyt. Suitset roikkuivat pojan vyöllä. -Niin kuin minulla nyt olisi vaihtoehtoja, juuri kolmeenkymmeneen ehtinyt mies katsoi isäänsä, joka puhisi sotkuisissa sepäntamineissaan. Isä tuijotti murheellisena poikansa tummia silmiä. -Mitä minä teen jos en saa apulaista tänne? Olen jo kovin vanha, muista se, Sterling, isä yritti kerätä sympatiaa. Hänen pyöreä mahansa työnsi kipinöiltä suojaavaa kaulasta roikkuvaa liinaa kauemmas. -Kirkko on täynnä minua nuorempia miehiä, jotka suorastaan kerjäävät sepän apulaiseksi pääsyä. Minä tiedän, käyn siellä sinua useammin, Sterling sanoi halaten toivotonta isäänsä ja laittoi päähänsä lehmännahkaisen mustan cowboy-hatun. Puinen ja ränsistynyt risti seisoi vinosti valkean puukirkon katolla, kellotornin päällä. Se natisi tuulessa. -Minun on nyt lähdettävä, Sterling halasi isäänsä uudestaan. -Äläkä kaada kaikkia kylän naisia, hän jatkoi saaden isän hekottamaan. -Tule käymään usein, isä sanoi vilkuttaen pojalleen kun tämä käveli levein askelin talleille. Kun poikaa ei enää näkynyt, hän palasi takaisin alasimen ja takan ääreen ja alkoi kuumentaa keskeneräistä vaununvannetta kirkkaasti roihuavassa liekissä. Sterling avasi tallin leveät ovet ja sieltä ulos käveli parrakas, likainen mies, joka oli juuri vienyt hevosensa suojaan. Tallissa haisi lanta. Kuului hörähdyksiä ja kopinaa. Sterling asteli heinänsekaisessa pehmeässä mullassa, jota hevosille oli tuotu mukavammaksi seisoma-alustaksi. Hän käveli karsinalle ja huitoi kädellään kärpäset pois tieltään. Iloisesti hirnahtava hevonen tuli lähelle karsinan ovea sen sisäpuolella. -Vien sinut tuuleen ja tuiskuun, anteeksi siitä, poika, Sterling sanoi avaten karsinan ja taputti lihaksikasta ruskeaa hevosta kylkeen. Hevonen kopisutti vahvoja kavioitaan maahan ja hörähteli iloisesti katsellen samalla omistajaansa joka avasi suitsia vyöltään. Sterling asetti ne paikoilleen, heitti satulan hevosen selkään, kiinnittäen vyön hevosen alapuolelta ja talutti hevosensa ulos. Tallien ovella hevonen katseli ympäriinsä nähden vain hiekkamyrskyä ja sitten se katsoi omistajaansa. -Olen niin pahoillani, mutten voi odottaa myrskyn laantumista, Sterling pahoitteli ja astui jalustimelle, ponkaisten itsensä hevosen selkään. Hän laski hattunsa liertä edestä hieman alemmas, toivoen, että se auttaisi pitämään hiekkaa vähän paremmin poissa hänen silmiltään. Hiekkapöly silti yritti tunkea ripsien välistä ennestään kuivaan silmämunaan. Hevonenkin siristeli silmiään. Sterlin maiskautti huuliaan ja hevonen lähti välittömästi ravaamaan. Yhden oravan ruumiin häntä oli katkennut vanhuuttaan ja oravan ruumis oli pudonnut ämpäriin. Nyt se kellui vedessä ja seuraavana aamuna se haisisi. Kirkon risti notkahti entistä vinommaksi. Vanha maali hilseili tuulessa irti kirkon seinistä. Pastori luki kulunutta siannahkakantista Raamattua kirkon penkillä. Ryppyiset huulet lausuivat Jumalan sanaa kuiskaten. Samean auringon siirryttyä tunnin verran eteenpäin, Sterling ratsasti hevosellaan yhä keskellä aavikkoa. Hän oli sitonut kashmirkuvioisen huivin suunsa eteen, nenän päälle. Hevonen osasi väistellä kavionsa kokoisia kiviä. Sterling näki eteensä vain muutaman metrin verran. Äkkiä, odottamatta hevonen horjahti. Sterling lensi selästä hevosen kaulan yli mätkähtäen kyljelleen ja kierähtäen kerran ympäri. Hattu lensi tuulen mukana hiekkaverhon taakse näkymättömiin. Hevonen kaatui niskansa yli Sterlingin päälle ja Sterling parkaisi kovasta iskusta. Hän oli jäänyt hevosensa mahan alle. Hevonen ei liikahtanut kaaduttuaan. Mies alkoi vetää itseään kyynärpäillä sen alta ja saatuaan ylävartalonsa puristuksesta, hän työnsi käsillään hevosta ja veti jalkansa vapauteen. -Mikä hätänä, poika? Sterling konttasi hevosensa paään luo. Keskellä ohimoa oli verinen reikä ja Sterlingin nostettua hevosen päätä, toiselta puolelta valui lähes mustaa verta hiekalle. -Voi ei! Sterling huudahti ja katsoi vanhaa komeaa hevostaan, jonka vartalo makasi nyt elottoma keskellä autiomaata. Sitten hän tajui tulleensa nähdyksi ja konttasi matalana satulalaukun luo ja kaivoi nuhjuisesta kangaspussista ruostuneen revolverin. Tuulen ujelluksen seassa, hän kuuli kavioiden kopinan. Joku oli juoksemassa hänen luokseen. Sterling hätääntyi ja päätteli ratsastajan saapuvan hevosensa mahapuolelta kavioiden kopinan perusteella, ja meni selän taakse makaamaan, ladaten samalla revolveria vanhoilla ammuksilla. Häntä ei nähnyt toiselta puolelta, koska hevonen oli niin paksu. Hän makasi selällään, pidellen revolveria oikeassa kädessä, sormi liipaisimellä. Kavioiden kopina vaimeni ja hän nousi varovasti, revolveri kasvojensa vieressä, kurkatakseen oliko ratsastaja näkyvissä. Kuului naksahdus hänen takaansa ja Sterling kierähti ympäri. Hänen edessään seisoi mustan, ison hevosen selässä kapeavartaloinen, mutta vahvan oloinen kapeaviiksinen mies pitkäpiippuisen kiväärin kanssa. Tällä oli suoralierinen musta hattu, jonka lieren reunoista roikkui lyhyitä röyhelöitä. Mies piti kivääriä vyötäröllään ja osoitti sillä Sterlingiä. Sterling makasi maassa pitäen kahdella kädellä revolverista kiinni, ja tähtäysnyppylä oli kohdistettuna tuntemattoman, mustaa puhuvan miehen otsalle. Etäisyyttä heillä oli noin puolitoista metriä. Musta hevonen piti päätään jylhästi ylhäällä ja pärhisteli voimakkaasti. Mies tuijotti Sterlingiä kylmillä, kapeilla silmillään. Pupilleista heijastui raukkamainen kuva maassa makaavasta nuorukaisesta ja kuolleesta hevosesta, johon nuorukainen nojasi. Kiväärin pitkä hopeinen piippu oli koristeltu kultaisin kiemuroin. Kahva ja olkatuki oli kermanvalkoista puuta. Kuului metallinen laukaus, ja kivääri ponnahti ylöspäin miehen painaessa liipaisinta. Sterlingin kädet laskeutuivat maahan velttoina ja ruosteesta ruskea revolveri mätkähti hiekkaan. Mustaa puhuvan miehen pupilleissä näkyi nyt toimeton marionettinukke, kuollutta hevostaan vasten nojaten. Hän katsoi kuinka epäonnisen nuorukaisen rinnassa oli ruudista mustunut reikä. Hetken katsottuaan, mies napsautti sormiaan ja hevonen lähti hitaasti kävellen pois ja mies katosi ratsunsa kanssa hiekkamyrskyyn. Jumala ei ole koskaan kaukana Rabbit Homesta.

Kommentit