Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-:-, 28.06.2010 23:17
Katsottu 1453 kertaa
On olemassa paikka tuo, jok' mieleemme toivon ja haaveen luo. Ei kuljeta meit' ei haaveen täyttöä, ei olisi sille oikeaa käyttöä. Vaan paikan tuon olen ma vanki, se ruoki ei, silti ravintoa on sen anti. Näemme itsemme siel' jumalten lailla, silti kuijemme ain' päätämme vailla. Se mielemme täyttää unelmilla, rakkauden orjan valloittaa romanssilla. Jos sieltä nyt ken ikinä palaa, masentuu hän ei elämää halaa. Viel' hetki tuossa maassa vietä, maassa? Pilvilinojen luona käytkö tietä? Kun todellisuus sinun viimein saa, tiedätkö mikä meit' kuljettaa. Nyt loppu on tää fantasia, farssi oli se vain täyn' kuvitelmia. Huomista kohden on nyt kuljettava, päivä kerrallaan ja silti masentava. -On kyynel jonk' näen silmis' menetettyjen haaveiden, huomisen vihdoin saavuttua...