Kirjoitukset

Työtön

Linkki, 08.07.2010 2:07
Katsottu 1216 kertaa

Parvekkeen ala puolella kuului kahden juopon jutustelua, Toinen puhui miten hän oli ennen suunnittelemassa maan hienoimpia rakennuksia ja miten hänellä oli kaunis vaimo, kaksi lasta, koira, hieno talo ja kallein auto mitä rahalla sai, elämä oli niin kuin kokoperheen elokuvasta Vuosi sitten olisin vielä kuunnellut tarinaa naureskellen mutta nyt en. Tuntuu että itsekin vielä joku päivä istun jossain puistossa pullo kourassa kertoen omaa elämän tarinaani. Itse en ole ollut kuin tehdas työntekijä ja sekin työsuhde päättyi siihen että yritys vähensi työntekijöitä ja minä olin uusin joten sain lähteä. Siitäkin on jo kohta kaksi vuotta. Moni muu työhön halukas on joutunut olemaan paljonkin pitempään työttömänä. Sitä minä juuri pelkäänkin että liityn samaan kerhoon. Pieni katkeruus yhteiskuntaa kohtaan on alkanut hiipimään sydämeen. Sitä miettii että miksi joillakin on työ ja kaikki, niilläkin nulikoilla jotka eivät ansaitse mitään ja ovat saaneet työtäpaikan jonka isä pappa on järjestänyt. Katkeruus alkaa tuomaan sellaisen tunteen että kohta ei enää työntekokaan huvita vaikka sitä tullaan tarjoamaan. Tuntuu ehkä hullulta mutta, sitä alkaa miettimään että miksi sitä pitäisi valuttaa yhtäkään hikipisaraa ahneitten johtajien takia. Että he saisivat valita millon sinua tarvitaan ja milloin ei. Mediassa ja joka puolella kuulee puhuttavan että pitäisi olla tyytyväinen kun on syntynyt suomeen eikä tarvitse nälkään kuolla. Tottakai siitä pitää olla tyytyväinen, mutta miksi tyytyä vain niin vähään?

Kommentit